19-03-2016, 04:43 AM
Jacob hymyili vain huvittuneena, ensin pohdittuaan hetken mistä toinen edes tiesi heidän perhekuvionsa, tullen tulokseen että luultavasti joku hänen entinen kollegansa oli maininnut sen ohjatessaan tänne. Hänhän oli kuitenkin jäänyt uratauolle nimenomaan koti-isäksi alkaakseen. Ja hän piti melko tiiviisti yhteyttä joihinkin entisiin työtovereihinsa, vielä nytkin kun he olivat kesällä muuttaneet pois keski-Lontoosta. Pari heistä olivat sentään vähän enemmänkin kavereita kuin vain työtovereita.
”Ei se mitään, kyllähän meitä koti-isiä joskus sanotaan "herra Äidiksi,” hän totesi tyynesti. ”Henkisesti tässä kuitenkin joutuu olemaan molemmat,” hän jatkoi, joskin 'joutua' oli hieman huono sanavalinta sillä hän sai kyllä vedettyä molemman vanhemman roolin ihan luontevasti. Hän kun ei ollut mitenkään sukupuolilatautunut asenteiltaan ja kasvatusnäkemyksiltään. Ja olihan Carrie kuitenkin päivittäin ja yleisesti ottaen mukana lasten elämässä ja kasvatuksessa - hän vain oli nykyään pääasiallinen huoltaja ja kasvattaja.
”Carriestä on paljon apua ja hän on lapsille tärkeä, mutta hän ei ole kovin äidillinen persoona. Eikä sen puoleen kovin tehokas auktoriteettinakaan. Ja Stephen vaikutti kärsivän siitä, mistä syystä vaihdoimme paikkaa Freyan syntymän jälkeen,” hän kertoili mietteissään. Hän ei edes harkinnut lähteä kertomaan tarkemmin Stephenin ja äitinsä keskinäistä ongelmista jotka tuntuivat ulottuvan syvemmälle kuin vain auktoriteettiongelmiin, mikä oli oikeastaan ollut pääsyy vaihdokseen. Se huolestutti häntä, mutta poika oli vielä nuori ja Carrie yritti tosissaan, joten hän piti kiinni toivosta.
Carrie pystyi kuitenkin omalla tavallaan tukemaan häntä ja lapsia, ja katsomaan tenavien perään. Ja kyllähän tämä piti lapsista, ei vain ollut äitimateriaalia.
”Oletko sinä ajatellut hankkia lapsia jossain vaiheessa elämääsi?” hän kyseli, toivoen ettei toinen ainakaan kovin kiirettä pitäisi. Ihmisen olisi hyvä ensin kerätä kunnolla elämänkokemusta ja aikuistua ennen lasten tuomista maailmaan. Vaikka Dena olikin jo nähnyt enemmän kuin useimmat ikäisensä.
”Ei se mitään, kyllähän meitä koti-isiä joskus sanotaan "herra Äidiksi,” hän totesi tyynesti. ”Henkisesti tässä kuitenkin joutuu olemaan molemmat,” hän jatkoi, joskin 'joutua' oli hieman huono sanavalinta sillä hän sai kyllä vedettyä molemman vanhemman roolin ihan luontevasti. Hän kun ei ollut mitenkään sukupuolilatautunut asenteiltaan ja kasvatusnäkemyksiltään. Ja olihan Carrie kuitenkin päivittäin ja yleisesti ottaen mukana lasten elämässä ja kasvatuksessa - hän vain oli nykyään pääasiallinen huoltaja ja kasvattaja.
”Carriestä on paljon apua ja hän on lapsille tärkeä, mutta hän ei ole kovin äidillinen persoona. Eikä sen puoleen kovin tehokas auktoriteettinakaan. Ja Stephen vaikutti kärsivän siitä, mistä syystä vaihdoimme paikkaa Freyan syntymän jälkeen,” hän kertoili mietteissään. Hän ei edes harkinnut lähteä kertomaan tarkemmin Stephenin ja äitinsä keskinäistä ongelmista jotka tuntuivat ulottuvan syvemmälle kuin vain auktoriteettiongelmiin, mikä oli oikeastaan ollut pääsyy vaihdokseen. Se huolestutti häntä, mutta poika oli vielä nuori ja Carrie yritti tosissaan, joten hän piti kiinni toivosta.
Carrie pystyi kuitenkin omalla tavallaan tukemaan häntä ja lapsia, ja katsomaan tenavien perään. Ja kyllähän tämä piti lapsista, ei vain ollut äitimateriaalia.
”Oletko sinä ajatellut hankkia lapsia jossain vaiheessa elämääsi?” hän kyseli, toivoen ettei toinen ainakaan kovin kiirettä pitäisi. Ihmisen olisi hyvä ensin kerätä kunnolla elämänkokemusta ja aikuistua ennen lasten tuomista maailmaan. Vaikka Dena olikin jo nähnyt enemmän kuin useimmat ikäisensä.