19-03-2016, 04:32 AM
Stephenkin hymyili Dumon ilahtumisesta ja keskittyneestä lelun tutkailusta, ja mietti kovasti mistä oli kyse. Sitten hän muisti miten Dena ja isänsä olivat tavanneet ja pohti liittyisikö Dumo jotenkin siihen?
”Mitä hänelle tapahtui?” poika uteli, kääntäen katseensa Denaan sillä oli jo havainut ettei Dumosta saanut vastauksia, jostain syystä tämä oli aina poissaoleva juuri silloin kun hän kyseli.
”Ei meidän tarvitse kertoa isille, että kerroit!” hän lisäsi, pienen ilkikurisen virnistyksen ja toiveikkaan ilmeen kera.
Hänen mielessään risteili erilaisia tilanteita joissa ehkä Dumoa oli leikkikentällä kiusattu ja se oli vahingossa mennyt liian pitkälle.
Tällä välin Jacob oli yläkerrassa peitellyt Freyan hyvin vuoteeseen ja asettanut tämän yöpöydälle maidon viereen herkut, ja otti nyt lämpömittarin pois tämän suusta.
”Vain vähän lämpöä,” mies totesi helpottuneena. ”Mutta pysyhän silti vuoteessa niin ei pahene,” hän kehotti, asettaessaan mittarin yöpöydälle. Lämmön voisi illemmalla mitata uudestaan.
”Isi, lue minulle jotain,” tyttö pyysi, osoittaen hyllyyn josta löytyi siistissä rivissä monenlaisia kirjoja.
”Voi, kultapieni, se olisi ihanaa - mutta minun on mentävä vieraidemme luo alas, he tulivat nimenomaan minua tervehtimään,” mies sanoi lämpimän vilpittömästi istuutuessaan vuoteen laidalle ja silittäen tyttärensä pientä poskea.
Freyan ilme muuttui hieman pettyneeksi, mutta ei niin pahasti, Jacob totesi, että muksu taisi ymmärtää.
”Haluaisitko värityskirjan ja värikyniä? Tai piirustuspaperia?” mies ehdotti puuhaa jota voisi helposti tehdä vuoteessa, kunnes unettaisi taas tarpeeksi.
”Joo!” Freya hihkaisi, ilmeensä kirkastuen joten Jacob nousi ja katseli hetken ympärilleen. Freyan huonekaan ei ollut mikään järjestyksen riemuvoitto, mutta ei läheskään sellainen kaaos kuin veljensä. Värityskirja ja värikynät löytyivät kirjahyllyn alimmalta hyllyltä ja papereita kirjoituspöydältä.
”My Little Pony?” mies ehdotti, sen ollen kasan ensimmäinen värityskirja.
”Ei. Barbie,” tyttö vastasi, nousten istumaan ja kurottautuen maitolasia kohti.
”Se onkin melkein valmis,” Jacob totesi selaillen sitä tuodessaan tavaroita. Tyttö pysyi ikäisekseen yllättävän hyvin viivojen sisällä, ja värimaailma etenkin oli erityisen esteettinen ja realistinen, vaikka oli tämä muutaman tykännyt värittää ties minkälaisiksi hippialieneiksi.
”Olen säästänyt suosikkikuvani viimeiseksi,” tyttö kertoi vaihtaessaan maitolasin limsalasiin.
”Sepä mukavaa,” Jacob totesi lempeästi ja teki tavaroille tilaa yöpöydälle. ”Onko kaikki nyt kunnossa?” hän kysyi, katsoen tyytyväisen näköistä pikkutyttöä ja sytytti pöytälamppuun valon sillä ikkunaverhot olivat kiinni ja saisivat jäädäkin.
”Jep!” tämä totesi reippaasti, joskin kuulosti väsyneeltä, ja tarttui värikynälaatikkoon.
”Hyvä. Kutsu minua, jos tarvitset jotain. Ihan milloin vain,” Jacob sanoi ja kumartui suutelemaan tytön otsaa ja silitti tämän pehmeitä kutreja. ”Rakastan sinua.”
”Minä rakastan sinua,” tyttö vastasi, sen huokuen katseestaan kun tämä napitti ylös ja asettui sitten peittojen alle vatsalleen ja tarttui värityskirjaan yöpöydällä, vetäen senkin vuoteeseen.
Jacob katsoi vielä hetken tyttöä joka uppoutui samantien etsimään väritöntä kuvaa, ja poistui sitten halliin, jättäen tytön oven raolleen.
”Mitä hänelle tapahtui?” poika uteli, kääntäen katseensa Denaan sillä oli jo havainut ettei Dumosta saanut vastauksia, jostain syystä tämä oli aina poissaoleva juuri silloin kun hän kyseli.
”Ei meidän tarvitse kertoa isille, että kerroit!” hän lisäsi, pienen ilkikurisen virnistyksen ja toiveikkaan ilmeen kera.
Hänen mielessään risteili erilaisia tilanteita joissa ehkä Dumoa oli leikkikentällä kiusattu ja se oli vahingossa mennyt liian pitkälle.
Tällä välin Jacob oli yläkerrassa peitellyt Freyan hyvin vuoteeseen ja asettanut tämän yöpöydälle maidon viereen herkut, ja otti nyt lämpömittarin pois tämän suusta.
”Vain vähän lämpöä,” mies totesi helpottuneena. ”Mutta pysyhän silti vuoteessa niin ei pahene,” hän kehotti, asettaessaan mittarin yöpöydälle. Lämmön voisi illemmalla mitata uudestaan.
”Isi, lue minulle jotain,” tyttö pyysi, osoittaen hyllyyn josta löytyi siistissä rivissä monenlaisia kirjoja.
”Voi, kultapieni, se olisi ihanaa - mutta minun on mentävä vieraidemme luo alas, he tulivat nimenomaan minua tervehtimään,” mies sanoi lämpimän vilpittömästi istuutuessaan vuoteen laidalle ja silittäen tyttärensä pientä poskea.
Freyan ilme muuttui hieman pettyneeksi, mutta ei niin pahasti, Jacob totesi, että muksu taisi ymmärtää.
”Haluaisitko värityskirjan ja värikyniä? Tai piirustuspaperia?” mies ehdotti puuhaa jota voisi helposti tehdä vuoteessa, kunnes unettaisi taas tarpeeksi.
”Joo!” Freya hihkaisi, ilmeensä kirkastuen joten Jacob nousi ja katseli hetken ympärilleen. Freyan huonekaan ei ollut mikään järjestyksen riemuvoitto, mutta ei läheskään sellainen kaaos kuin veljensä. Värityskirja ja värikynät löytyivät kirjahyllyn alimmalta hyllyltä ja papereita kirjoituspöydältä.
”My Little Pony?” mies ehdotti, sen ollen kasan ensimmäinen värityskirja.
”Ei. Barbie,” tyttö vastasi, nousten istumaan ja kurottautuen maitolasia kohti.
”Se onkin melkein valmis,” Jacob totesi selaillen sitä tuodessaan tavaroita. Tyttö pysyi ikäisekseen yllättävän hyvin viivojen sisällä, ja värimaailma etenkin oli erityisen esteettinen ja realistinen, vaikka oli tämä muutaman tykännyt värittää ties minkälaisiksi hippialieneiksi.
”Olen säästänyt suosikkikuvani viimeiseksi,” tyttö kertoi vaihtaessaan maitolasin limsalasiin.
”Sepä mukavaa,” Jacob totesi lempeästi ja teki tavaroille tilaa yöpöydälle. ”Onko kaikki nyt kunnossa?” hän kysyi, katsoen tyytyväisen näköistä pikkutyttöä ja sytytti pöytälamppuun valon sillä ikkunaverhot olivat kiinni ja saisivat jäädäkin.
”Jep!” tämä totesi reippaasti, joskin kuulosti väsyneeltä, ja tarttui värikynälaatikkoon.
”Hyvä. Kutsu minua, jos tarvitset jotain. Ihan milloin vain,” Jacob sanoi ja kumartui suutelemaan tytön otsaa ja silitti tämän pehmeitä kutreja. ”Rakastan sinua.”
”Minä rakastan sinua,” tyttö vastasi, sen huokuen katseestaan kun tämä napitti ylös ja asettui sitten peittojen alle vatsalleen ja tarttui värityskirjaan yöpöydällä, vetäen senkin vuoteeseen.
Jacob katsoi vielä hetken tyttöä joka uppoutui samantien etsimään väritöntä kuvaa, ja poistui sitten halliin, jättäen tytön oven raolleen.