19-03-2016, 04:57 AM
Jacob riisui Freyan pyjaman paidan ja kietoi pyyhkeen tiukemmin tämän ympärille.
Oli hyvä että Dena varmisti veljensä puheet sillä hän ei saanut senkään vertaa selvää mistä oli kyse, eihän hän ollut tottunut nimenomaisen pojan epäselvään puheeseen. Eivät nämä pienet muksutkaan selkeästi puhuneet tarpeeksi innsotuessaan, mutta eivät siltikään ihan noin...
"Just niin!" Stephen vahvisti nyökkäillen pontevasti Denan sanoille.
Jacob ei voinut olla naurahtamatta huvittuneena selitykselle, siinä kuivaillessaan tyttöä joka oma-aloitteisesti jo riisui pyyhkeen suojissa pyjamansa housuja.
"Anteeksi. Ei toki ole yhtään hauskaa että te kaksi kastuitte," hän totesi vilpittömästi. "Mutta kun tuo selitys ei ole ihan joka päivä kuultu, edes velhoperheissä saati sitten useimpien tuttujemme..." hän jatkoi hymyillen itsekseen, halaten Freyaa ja kuivasi tätä samalla.
"Keittiössä on pyykinkuivaaja. Voitte kuivata Dumon vaatteet siinä," hän sitten totesi vilkaisten naista. Hän nousi ylös, ohjaten jättipyyhkeeseen melkein kokonaan hukkuvan Freyan takaisin tämän omaan huoneeseen.
"Väliaikaiset vaatteet pojalle kannattaa loihtia. Meidän taloudessa on vain minä ja tämä pikkumies," hän lisäsi ja pörrötti Stephenin mustia kutreja kulkiessaan tämän ohi kylpyhuoneen oviaukosta.
Varoen käytävälle läikkynyttä vettä, hän ja Freya siirtyivät takaisin Freyan huoneeseen. Jacob nosti tytön valtavan vesilätäkön yli, vaatekaapin luo. Vettä oli levinnyt aika laajalti, mutta oli sentään vielä kuiviakin kohtia.
"Stephen. Ole kiltti ja hae rättejä ja pyyhkeitä, ja ala kuivata tätä lattiaa," mies kehotti astellessaan sulkemaan avoimen kaksoisikkunan.
Poika juoksi viivyttelemättä kylpyhuoneelta portaiden taakse syvennykseen ja nouti vasemmanpuoleisimmasta kaapista ison kasan erilaisia hyvin imukykyisiä liinoja. Niitä pidettiin aina alimmilla hyllyillä juurikin jotta myös hän ja Freya yltäisivät niihin.
Vekara viiletti takaisin siskonsa huoneelle ja pudotteli rättejä ja pyyhkeitä ympäri lätäkköä ja vilkuili oliko sitä loiskunut vuoteelle, mutta onneksi ei kovin paljoa. Osan pyyhkeistä hän pudotti siihen, Freyan vuoteelle.
"Hyiii, kun on kylmää!" Stephen älähti polvistuessaan siirtelemään nopeasti kastuvia liinoja. "Ensi kerralla lasken lämmintä vettä!"
Jacob hymähti avatessaan tytön vaatekaapin oven ja Freya alkoi valita mieleisiään vaatteita.
"Mitä jos ensi kerralla myös veisit sangon ulos, jos kyse ei ole siivoamisesta tai muusta sellaisesta," Jacob totesi tyynesti, katsoen tytölle villapaitaa jota tämä ei tuntunut edes ajattelevan. Ei muuten, mutta kun omakotitalossa mahdolliset vesivahingot oli korvattava itse. Eikä sangollisten kaataminen ollut ihan sama asia kuin lattian luuttuaminen...
"Selvä!" Stephen kommentoi siirtäessään läpimärkiä rättejä sivuun ja laittaessaan kuivia niiden tilalle.
Oli hyvä että Dena varmisti veljensä puheet sillä hän ei saanut senkään vertaa selvää mistä oli kyse, eihän hän ollut tottunut nimenomaisen pojan epäselvään puheeseen. Eivät nämä pienet muksutkaan selkeästi puhuneet tarpeeksi innsotuessaan, mutta eivät siltikään ihan noin...
"Just niin!" Stephen vahvisti nyökkäillen pontevasti Denan sanoille.
Jacob ei voinut olla naurahtamatta huvittuneena selitykselle, siinä kuivaillessaan tyttöä joka oma-aloitteisesti jo riisui pyyhkeen suojissa pyjamansa housuja.
"Anteeksi. Ei toki ole yhtään hauskaa että te kaksi kastuitte," hän totesi vilpittömästi. "Mutta kun tuo selitys ei ole ihan joka päivä kuultu, edes velhoperheissä saati sitten useimpien tuttujemme..." hän jatkoi hymyillen itsekseen, halaten Freyaa ja kuivasi tätä samalla.
"Keittiössä on pyykinkuivaaja. Voitte kuivata Dumon vaatteet siinä," hän sitten totesi vilkaisten naista. Hän nousi ylös, ohjaten jättipyyhkeeseen melkein kokonaan hukkuvan Freyan takaisin tämän omaan huoneeseen.
"Väliaikaiset vaatteet pojalle kannattaa loihtia. Meidän taloudessa on vain minä ja tämä pikkumies," hän lisäsi ja pörrötti Stephenin mustia kutreja kulkiessaan tämän ohi kylpyhuoneen oviaukosta.
Varoen käytävälle läikkynyttä vettä, hän ja Freya siirtyivät takaisin Freyan huoneeseen. Jacob nosti tytön valtavan vesilätäkön yli, vaatekaapin luo. Vettä oli levinnyt aika laajalti, mutta oli sentään vielä kuiviakin kohtia.
"Stephen. Ole kiltti ja hae rättejä ja pyyhkeitä, ja ala kuivata tätä lattiaa," mies kehotti astellessaan sulkemaan avoimen kaksoisikkunan.
Poika juoksi viivyttelemättä kylpyhuoneelta portaiden taakse syvennykseen ja nouti vasemmanpuoleisimmasta kaapista ison kasan erilaisia hyvin imukykyisiä liinoja. Niitä pidettiin aina alimmilla hyllyillä juurikin jotta myös hän ja Freya yltäisivät niihin.
Vekara viiletti takaisin siskonsa huoneelle ja pudotteli rättejä ja pyyhkeitä ympäri lätäkköä ja vilkuili oliko sitä loiskunut vuoteelle, mutta onneksi ei kovin paljoa. Osan pyyhkeistä hän pudotti siihen, Freyan vuoteelle.
"Hyiii, kun on kylmää!" Stephen älähti polvistuessaan siirtelemään nopeasti kastuvia liinoja. "Ensi kerralla lasken lämmintä vettä!"
Jacob hymähti avatessaan tytön vaatekaapin oven ja Freya alkoi valita mieleisiään vaatteita.
"Mitä jos ensi kerralla myös veisit sangon ulos, jos kyse ei ole siivoamisesta tai muusta sellaisesta," Jacob totesi tyynesti, katsoen tytölle villapaitaa jota tämä ei tuntunut edes ajattelevan. Ei muuten, mutta kun omakotitalossa mahdolliset vesivahingot oli korvattava itse. Eikä sangollisten kaataminen ollut ihan sama asia kuin lattian luuttuaminen...
"Selvä!" Stephen kommentoi siirtäessään läpimärkiä rättejä sivuun ja laittaessaan kuivia niiden tilalle.