Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Jacob King]

”Mutta yrittäisit--” Stephen aloitti inttämään, mutta sitten jo tapahtui.
'-edes', poika lopetti lauseen mielessään, katsoessaan Dumon kompuroivan. Hän oli aikonut neuvoa kokeilemaan, imemään vettä niinkuin imisi nenällä juomaa pillin läpi. Ei hän tiennyt miten norsut tallettivat vettä kärsäänsä, mutta tuollainen tuntui hänestä hyvältä idealta kokeilla.
Hän ei oikeastaan ehtinyt edes tajuta mitä silmiensä edessä tapahtui, kun kaksikko jo huusi kylmästä vedestä, kumpikin lahjakkaasti märkinä. Freya oli tainnut juuri väärään aikaan nousta katsomaan mitä hän osoitti ulkona, sillä tyttö oli suunnannut häntä kohti.

Pojasta tuntui kuin isänsä ja Dena olisivat ilmestynyt tyhjästä tietenkin juuri silloin kun ei olisi pitänyt, Jacob ensimmäisenä.
Turhautuneena mies katsoi hetken litimärkää ja kiljuvaa tytärtään. Vesi oli kuulema jäätävää. Ja huoneen ikkuna auki. Ja Freyalla jo muutenkin orastava kuume.
”En se minä ollut!!” Stephen huudahti hätäisesti ja puolustelevasti, heilauttaen dramaattisesti käsivarsiaan sivuillaan, ja pysyi yhä ikkunan luona. ”Vannon sen, otan vaikka valetestin!” hän jatkoi. Tarkoittaen poliisivoimien valheenpaljastustestiä, ei vain muistanut mikä se kummallinen keskimmäinen sana oli.

Jacob huokaisi syvään ja asteli nostamaan yhä ('Kylmääää!') huutavan Freyan syliinsä, kiikuttaen tytön kylpyhuoneeseen, laski lattialle, kietoi naperon isoon paksuun pyyhkeeseen, ja kuivata tämän hiuksia.
”Isi, en se ollut minä! Dumo kompastui sankoon!” Stephen jatkoi huolestuneena joululahjoistaan, pyrähdettyään miehen perään ja roikkui nyt kylpyhuoneen oven karmin luona. Freya oli jo hiljentynyt kun pääsi lämpimän pyyhkeen sisään.
”Mitä te edes olitte tekemässä?” Jacob kysyi, edelleen turhautuneena ja vakavana, mutta ei vihaisena. Vahinkoja sattui, eikä poika ollut niin hölmö että alkaisi valehdella jouluaattona välttääkseen vastuuta. Vekaralla kun oli jo omakohtaista kokemusta siitä miten valheella oli lyhyet jäljet, ja mitä itsekkäistä niin sanotuista 'mustista valheista' seuraisi. Eikä tämä sitä paitsi edes ollut kovin hyvä valehtelemaan, ainakaan hänelle. Taisi kunnioittaa häntä sen verran paljon, toisin kuin äitiään.