Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Stephen Hunter King]

Freya nauroi sydämensä pohjasta sillä Dumon puhevika vain lisäsi kohtauksen viihdyttävyyttä. Toisin kuin veljestään, tytöstä tuo puhevika oli pelkästään hupaisa – hyvällä tavalla hupaisa, sillä hän ei vielä osannut yhdistää sitä missään määrin viaksi. Oikeastaan ajatteli sen olevan vain osa esitystä.
”Hei! Pidä tuo!” Stephen hihkaisi innoissaan, hypähti lattialle ja juoksi kylpyhuoneeseen.
Poika nappasi käsienpesualtaan alta vesisangon,kippasi siitä erinäiset puhdistusvälineet lattialle ja kipitti suihkukoppiin avaamaan hanan ja täyttämään sankoa.
Puolen minuutin kuluessa hän tupsahti esiin kylpyhuoneesta, raahaten mukanaan sangasta pidellen täysinäistä muutaman litran vesisankoa. Sanko oli iso ja poika pieni, joten vettä loiskui lahjakkaasti käytävälle vekaran astellessa takaisin siskonsa huonetta kohti.
Kieli poskella Stephen asetti sangon Freyan vuoteen viereen ja käveli talon etupuolelle avautuvalle, pienessä tornisyvennyksessä olevalle ikkunalle.
Pojan kasvoille levisi virnistys ja hän avasi ikkunat selälleen.
”Hei, Dumo, suihkuta tuota!” vekara hihkaisi, osoittaen alas pihaan, jossa muutama talo katua alaspäin asuva sekarotuinen pystykorvakoira tunkeili ja vaikutti etsivän jotain pihan pensaista.