Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Stephen Hunter King]

Jacob hymyili itsekseen. Oli todella mukavaa kuulla, että poika oli myös oppimassa epäitsekkyyttä tuossakin muotoa. Hän kyllä tiesi mihin Stephen oli tahtonut kyseistä autoa käyttää.
”Onko Dumo aloittanut Tylypahkassa? Jos on, kuinka hän on sopeutunut sinne?” mies sitten uteli, ihan vain mielenkiinnosta siihen miten niin traumaattisen lapsuuden kokenut nuori poika on selvinnyt turvaan päästyään, etenkin jos asui ison osan vuodesta kaukana vieraiden keskellä. Hän oli tietenkin kohdannut uransa aikana monenlaista vasraavaa, mutta Dunmore vaikutti yleisesti katsoen iloiselta ja vireältä pojalta mikä oli harvinaista. Poika vaikutti tulleen siskoonsa, henkisen vahvuuden suhteen.

”Osaatko muuttua kokonaan eläimeksi?” yläkerrassa Freya kysyi innoissaan ja pomppi sängyllään istuen, naureskeltuaan ja katseltuaan vieraan pojan esitystä haltioituneena. Vieressään rauhallisemmin istuva Stephen joka katseli Dunmoren näytöstä aivan yhtä ihastuneena, kommentoi heti, ”Ei sitä osaa kuin aikuiset.”
Hän oli kuullut niistä, muttei muistanut mikä niiden nimi oli, vain sen että se oli tosi vaikea taito eikä sitä kovin moni aikuinenkaan osannut. Jokin a:lla alkava se oli.
”Mutta olisi siistiä osata edes tuo!” hän totesi. ”Hei, muutu norsuksi!” hän ehdotti, muistaessaan kuulleensa joskus hauskan sanonnan norsusta huoneessa vaikkei yhtään muistanut missä yhteydessä tai miksi sellaista käytettiin.