Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Jacob King]

Jacob pysyi täysin rauhallisena, sillä olivathan nuo kysymykset aivan odotettavissa ja luonnollisia.
”Varmasti jossain vaiheessa kun hän oli vauva, olin mustasukkainen vanhemmistani kuten useimmat lapset uuden sisaruksen tultua kotiin...Mutta en muutoin. Olimme tosi läheiset, vaikkakin monelta osin hyvin erilaiset,” hän vastasi pohdittuaan hetken.
”En muista syyttäneeni häntä. Syytin poliisivoimia, siitä että antoivat hänen sieppaajan kulkea vapaana ensinkään. Myöhemmin tietenkin ymmärsin ettei poliisilla ole valtaa päättää rikollisten kohtalosta kovin pitkälle vaan sen tekee lainkirjoittajat, juryt, tuomarit ja muut vastaavat. Ja että on täysin mahdollista ettei Benin sieppaajalla ole rikosrekisteriä...”
Puhuessaan hän kaatoi itselleen vielä puolikkaan kupin kahvia. Kaksi ja puoli yhdelle aamulle saisi kyllä riittää.