Joulu sodan jälkeen

[Xander Ozias James]

"Tuo täytyykin muistaa," Belinda kommentoi. Hänen työssään ja asemassaan ei juuri ollut aikaa lojua sängynpohjalla kuumeisena. Hettyn tiedustelu sai hänen ruskeat silmänsä katsomaan hetken kaukaisuuteen, kun hän kaiveli tapausta muististaan. Lastensuojelupuoli oli ollut mukana vain alussa kunnes ilmeni ettei tapaus vaatinut heitä.
"Hyvin. Heillä oli tukea toisistaan ja pian kokivat ettei isänsä väitteet vanhemmistaan olleet ihan totuudenmukaisia. He vaikuttavat onnelliselta perheeltä, emme ole edes tehneet vierailuja enää moneen viikkoon." Tarkemmin hän ei lähtenyt asioita käsittelemään yksityisyyssyistä, etenkin kun paikalla oli henkilö jolla ei ollut osaa tapauksen hoidossa lainkaan.
Eteisessä Xander kaatoi koko laatikollisen palikoita lattialle, josta koki kivemmaksi valita niitä.
"Onko teillä kananmunia? Xander rakastaa kovakeitettyjä munia suolan kera. Pari sellaista saattaisi houkutella hänet seuraamme," nainen tiedusteli ruokailunsa ohessa. "Olemme vasta viimeisimmän viikon aikana, sen jälkeen kun viime keskiviikkona haimme hänet pois, saaneet hänestä irti muunmuassa joitakin lempiruokiaan. Kirjoitin teille listantynkää niistä." Sauvanheilautuksen myötä hänen laukkunsa viiletti eteisestä hänen jalkoihinsa.
"Keitetyt kananmunat, banaanit, vaalea hiivaleipä, lohi, ja bataatit," hän luki lapun löydettyään ja työnsi sen pöydän yli pariskunnan suuntaan.
"Älkää antako hänelle verta päivittäin," hän lisäsi muistaessaan puolikorvalla aiemmin kuulemansa. "Hänen olisi tässä yhteiskunnassa paras tottua vain siihen määrään mitä tarvitsee terveytensä kannalta ja että sitä ei saa koko ajan. Emme tiedä varmaksi, mutta arviomme mukaan litra viikossa riittäisi, hän kun on vielä kovin pieni. Viime viikolla annoimme sen yhdellä kertaa, silloin keskiviikkona. Tällä viikolla hän ei ole vielä saanut yhtään."