+- HPAU (https://hiddenkiss.net/hphr)
+-- Forum: PELIT (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=3)
+--- Forum: LONTOO (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=12)
+---- Forum: Esikaupunkialueet (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=14)
+---- Thread: Joulu sodan jälkeen (/showthread.php?tid=126)
Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 13-10-2017
23.12.1981, keskiviikko, 17:55 etp.
Kaunis, valkoinen joulukuun ilta oli laskeutunut Lontoon ylle. Kuu oli noussut taivaalle pari tuntia aiemmin, joskin se tähtineen piileksi yhä paksun pilvipeitteen alla. Sääennusteet lupailivat valkoista joulua ja vaikuttivat pitävän paikkansa, lämpenevää arveltiin vasta joulun jälkeiselle viikolle. Keski-ikäisen oloinen mutta kalenterivuosissa jo 98-vuotias, ystävällisen lämpimät kasvot omaava nainen ilmiintyi rikkinäisen katulampun alle erään eteläisen Lontoon sisäkaupungin esikaupunkialueella. Hänen olallaan roikkui keskikokoinen olkalaukku jota oli tilaloitsulla laajennettu melkoisesti sisäpuolelta.
Naisen hieman ylipainoinen pyylevä muoto ja kiharat tulipunaiset hiukset yhdistettynä syksyn värejä juhlivaan asukokonaisuuteen loivat kirkuvan kontrastin hänen sylissään pitelemäänsä lapseen. 3-vuotias poika oli aliravitun oloinen, ja hirmuisen kalpea kuin ei olisi koskaan aurinkoa nähnytkään. Lapsella oli yllään sinimustat haalarit, tummansininen kypäräpipo jonka päällä suuri pyöreä pallotupsu, jaloissaan mustat korkeavartiset talvisaappaat ja käsien suojana vaaleansiniset paksut lapaset joita koristi lumihiutaleen muotoinen valkoinen kuvio.
Belinda Fairchild rakasti lapsia muttei kyennyt saamaan omia joten hän oli ilolla ottanut vastaan isoisänsä perustaman ja hänelle perintönä jättämän orpokodin jonka johtajana hän oli toiminut jo usean vuosikymmenen ajan. Niin mukavaa kuin valkoinen joulu olisikin ja niin laadukas kuin hänen orpokotinsa olikin, hän pohti, se ei korvaisi kenellekään joulua oikeassa kodissa rakastavan perheen parissa. Etenkin vanhemmille lapsille jokainen joulu oli muistutus menetyksestä. Aivan liian moni jumittui orpokotiin vuosikausiksi koska taikayhteiskunta oli kovin pieni. Kuluneen vuosikymmenen sota oli päättynyt lähes kaksi kuukautta sitten, mutta jälkipyykki oli vasta alkanut.
Yhteiskunnan turvallisuuden tunne oli kärsinyt hirvittävän kolauksen juuri edellisellä viikolla Alice ja Frank Longbottomin kidutuksen myötä, vaikka syylliset olikin saatu kiinni ja tuomittu elinkautiseksi Azkabaniin. Kaikilla sodan myrskyissä vanhempansa menettäneillä lapsilla, joita oli enemmän kuin pari, ei ollut halukkaita lähisukulaisia toisin kuin Neville Longbottomilla ja Harry Potterilla. Rouva Fairchild asteli hiljalleen kohti kadun lähintä päätyä tarkistaakseen että oli saapunut oikeaan paikkaan. Hän oli käynyt täällä aiemmin, tavannut pariskunnan jonka luo oli matkalla, mutta edellinen kerta oli päivänvalossa edellisellä viikolla. Varmistuttuaan olevansa Ravensbury Avenuella hän suuntasi kohti tuttua taloa.
"En halua mennä..." poika valitti väsyneenä ja murheellisena, kasvot haudattuna naisen olkapäähän. Viimeisimmän kuukauden aikana häntä oli heitelty vieraiden aikuisten ja paikkojen välillä useaan kertaan ilman ainuttakaan turvallisen tuttua kasvoa ja syliä. Ilman mitään ymmärrystä siitä mihin äiti ja isi olivat kadonneet, muistoissaan vahvimmin viimeinen ilta maan alla, ensimmäiset hetket auringossa maan päällä, ja kurjat viikot edellisessä sijaiskodissa. Ei hän hyvin viihtynyt orpokodissakaan, mutta se oli silti tällä hetkellä hänelle tutuin ympäristö.
"Tiedän, kultapieni, mutta minä lupaan että täällä on mukavaa enkä jätä sinua tänne jos et ole samaa mieltä." Rouva Fairchild vastasi lämpöiseen sävyyn ja silitti pojan selkää. Lupaus oli puolityhjä sillä hän oli jo sopinut Loganin pariskunnan kanssa että jos kaikki vaikutti olevan pojan sijoittamisen kannalta kohdallaan lapsi jäisi heidän luokseen tänään. Talon emäntä oli tavannut pojan kerran, kun he olivat lastensuojeluviranomaisen tukemana noutaneet lapsen takaisin orpokotiin ensimmäisestä sijaiskodista. Pariskunta tiesi pojan lähinnä siitä syntyneen tapauksen kautta ja tämä olisi ensimmäinen perusteellinen tutustuminen ja tapaaminen. Mieluiten he olisivat tutustuttaneet lapsia ja sijaisvanhempia pidempään ennen lapsen sijaiskotiin jättöä mutta tämä tapaus oli poikkeuksellisen kiireellinen ja vaikea orpokodissa asumisen kannalta.
Rouva Fairchild oli ottanut tapauksen henkilökohtaisesti hoidettavakseen pojan paluun myötä. Ensimmäinen sijoitus oli tehty häpeällisen hätäisesti ja huolimattomasti, vaikka hän kyllä jossain määrin ymmärsi henkilökunnan paniikin talon lemmikin kohtalon jälkeen. Se ei kuitenkaan oikeuttanut eikä vähentänyt myöhempiä tapahtumia ja niiden painoa. Poikaparka oli kärsinyt nälkää ja henkistä pahoinpitelyä kolmisen viikkoa ennen kuin se paljastui hänen vierailulla sijaiskodissa. Sijaisäiti ei ollut kammonnut vampyyrin ja kuolonsyöjän jälkikasvua, mutta oli päinvastoin ennakkoluuloisesti yrittänyt tappaa lapsen pois maailmasta niin että se vaikuttaisi viattomalta epäonnistumiselta haasteen edessä. Poika kun oli huono syömään eikä juuri puhunut kenellekään silloinkin kun hänestä pidettiin huolta.
Tällä kertaa sijaisperhe-ehdokkaiden - joita ei todellakaan montaa ollut - taustat tutkittiin huolella, niin vaikeaa kuin pojan pito orpokodissa olikin. Muut lapset eivät tienneet miten heidän rakas lemmikki oli menehtynyt, mutta Alexander oli silti liian räikeästi erilainen ja liian mahdollisesti vaarallinen. Poikaa kiusattiin ja syrjittiin eikä henkilökunta koki pojan tarvitsevan enemmän valvontaa ja huomiota mitä he kykenivät jakamaan. Loganit olivat ehdokkaista selkeästi paras vaihtoehto sillä Filip oli kunniallisen maineen omaava työntekijä Taikaministeriön unhoituttajaosastolta ja Hetty vastuuntuntoinen ja pari vuotta lastensuojelutyössä kokemusta kerännyt lämminsydäminen nuori nainen. Tuskin kukaan pystyisi valmistautumaan täydellisesti Alexanderin kaltaisen lapsen hoitoon, mutta Loganit olivat nykyisistä vaihtoehdoista vahvimmalla pohjalla. Etenkin kun ei ollut lainkaan varmaa kauanko poika tarvitsisi sijaiskotia. Se voisi olla mitä tahansa viikoista vuosikausiin.
Jos Loganien koti ja työvuorot oli saatu järjestettyä pikkuiselle sopivaksi, rouva Fairchild aikoi jättää vekaran heille ja vierailla seuraavana päivänä uudestaan. Mutta hän arveli tapaamisen sujuvan parhaiten jos poika uskoi olevansa vain pikaisella vierailulla. Lapsi tuskin muisti viime viikolla lyhyesti tapaamaan "Hetty-tätiä", ainakaan kovin hyvin. Nainen painoi ovikelloa kahdesti, mutta kiireettömästi, pidellen samalla synkeäilmeistä poikaa sylissään. Ilmiintymisestä huolimatta hän oli viisi minuuttia etuajassa, lähdettyään varmuuden vuoksi ajoissa.
RE: Joulu sodan jälkeen - Hetty Logan - 13-10-2017
//Täältä tullaan//
Hetty oli törmännyt joitain päiviä aiemmin lapseen, joka väkisinkin oli hänen mielessään ollut usein. Ja vaikka vaitiolovelvollisuus oli, niin tämä lapsi sai hänet purkamaan asiansa aviomiehelle, jonka kanssa he olivat olleet vasta muutaman kuukauden naimisissa. Hän oli kertonut miehelle, ettei tuolle ollut vielä löytynyt sukulaisia, jotka huolehtisivat hänestä ja siitä, että tuo oli hyvin erilainen kuin muut.
Filip oli kuunnellut vaimonsa huolta lapsesta ja oli lupautunut miettimään sijoitusmahdollisuutta, jos poika sitä tarvitsisi. Kun Hetty sitten kertoi, miten pojan sijoitus oli epäonnistunut ja kuinka tämä tarvitsisi kaikin puolin tukea, turvaa ja rakkautta, hän tahtoi tarjota tuolle kotia, niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvis. Eikä Filip estellyt, hän ymmärsi vaimoaan ja oli valmis siihen täysin.
Hetty oli saanut reilun vuorokauden aikaa valmistautua pojan tuloon, taaperon tarvikkeita heillä olikin ja sopiva sänky. Mutta hän tahtoi ostaa pojalle herkkuja, joitain lahjoja ja tietenkin verta. Hetty oli käynyt teurastajan puodissa ostamassa parin litran veripussin ja kanaa ja kalkkunaakin, sekä kinkkua, joista oli tarkoitus viikon aikana laittaa ruokaa.
Hän oli paketoinut lahjoja ahkerasti aamupäivän, siivoillut ja ottanut esille joitain leluja. Hän oli tomera toimissaan, niinkuin aina ja vähän neuroottisesti kaikki oli jämptisti omilla paikoillaan, mutta nyt hän ei aikonut olla liian kontrollifriikki. Emäntä oli juuri valmistamassa herkullista kana-ateriaa, kun kuuli ovikellon soivan. Isäntäkin oli puoli tuntia aikaisemmin tullut töistä kotiin ja lueskeli päivän jästilehteä nojatuolissaan, hän nousi myös ovikellon kuulleessaan mutta jäi kuitenkin nojatuoliin, kun Hetty ilmoitti avaavansa oven.
Ja pian nainen olikin eteisessä, tuoksuen kodinhenkeä, kun avasi oven. "Hei, mukavaa kun tulitte", hän sanoi ja hymyili lapselle lempeästi. "Muistatko minut Xandier? Näimme muutama päivä sitten", Hetty sanoi hymyillen. Ja kertoi valmistaneensa ruokaa, joka olisi juuri valmista. "Jäisittekö syömään?" Hetty kysyi noilta, aivan kuin olisi ollut tavallinen vierailu kyseessä. Hän ei tahtonut ahdistaa poikaa heti jäämään vaan totesi, että olisi parempi tutustua rauhassa niin, että Belindakin oli paikalla, koska toistaiseksi tämä saattoi olla ainoa, jota Xandier piti turvallisena. "Meillä on sinulle jopa pieni lahja, saat avata sen syötyäsi", Hetty sanoi hymyillen pojalle.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 14-10-2017
Poika ei vastannut millään tavoin, mutta silmissäänkään ei näkynyt tunnistamista. Hän pyrki pois Belindan sylistä, mutta nainen laski tenavan alas vasta kun oli päässyt eteiseen ja sulkenut oven perässään.
"Kyllä, kiitos," hän vastasi. Hän ei edes tajunnut sopineensa tapaamisen päivällisajan tienoille koska ei itse yleensä ehtinyt syödä mitään normaaleina aikoina. "Olen syönyt tänään vain salaatin päivällä, ja tämä herra ei ole laittanut suuhunsa muuta kuin pienen banaanin aamulla," Belinda jatkoi samalla kun veti kypäräpipoa pois pojan päästä. Xander keskittyi haikein ilmein remputtamaan ulko-oven kahvaa. Hän ei ollut vielä keksinyt miten avata lukittu ovi, koska siellä mistä hän tuli ei ollut ovia ja viimeaikaisissa paikoissa ulko-ovissa oli kahvan viereisen lukon lisäksi salpalukko johon hän ei edes yltänyt.
"Voi, kulta, etkö ainakin katsoisi hieman ympärillesi ennen kuin päätät ettei täällä ole kivaa?" Belinda kannusti tarttuessaan pojan käteen joka hakeutui lukkomekanismille kokeillakseen aukeisiko tämä ovi pelkästään sillä.
Xander ei vieläkään puhunut, mutta ilmaisi erimielisyytensä vetämällä lapasen peittämän kätensä äkäisesti pois ja istahtamalla oven viereiseen nurkkaan selkä seinää vasten. Polviaan halaten hän laski poskensa niitä vasten ja jäi tuijottamaan ulko-ovea siniset silmänsä yhtä tummina kuin muutama hetki aiemmin. Lupaus ruoasta tai edes lahjasta ei innostaneet häntä tippaakaan. Viimeksikin tällaisessa paikassa oltiin mukavia aluksi, mutta sitten kamalia myöhemmin.
Belinda joka oli kyykistynyt jotta olisi lähempänä pojan tasoa nousi ylös ja loi myötätuntoisen katseen lapseen mutta ei ahdistellut häntä enempää. Nainen ripusti kypäräpipon naulakkoon ja alkoi riisua omia ulkovaatteitaan.
"Missäs päin teillä on WC tai kylpyhuone?" hän kysyi ripustaessaan takkiaan. Loitsulla puhdistui vain tahrat, ei bakteerit ja hänellä ei ollut edes hanskoja ulkona joten käsienpesu oli tavallistakin tärkeämpää ennen ruokailua. Jossain vaiheessa pitäisi pikkumieskin saada pöytään edes yrittämään syödä jotain, mutta juuri nyt muksu saisi hänen puolestaan tarkkailla kaikkea sivusta jos tahtoi.
RE: Joulu sodan jälkeen - Filip Logan - 17-10-2017
Hetty antoi pojalle aikaa, hän ymmärsi täysin tuon mielenjuoksun. Olisi hänkin epäileväinen, sellaisen kokemuksen jälkeen. "Tule kun sinulle sopii", Hetty sanoi ja näytti Belindalle kylpyhuoneen. "Se on tässä seinän takana", hän sanoi, viittoen kylpyhuoneen ovelle. Hän palasi takaisin keittiöön ja pesi hanan alla kätensä, jatkaen päivällisen kattausta.
Filip oli kuunnellut keskustelua ja laski lehden pöydälle, astellen sitten eteiseen, jossa näki pienen pojan. "Kukas se täällä pohdiskelee maailman menoa?" Filip uteli hymyillen ja meni pojan viereen ja istuutui pojan eteen. "Sitä passaakin funtaroida? Vai mitä?", hän kysyi ja iski leikkisästi silmää. Hänen ilmeensä oli hyvin lämpimän lempeä ja vilpitön ilo ja veikeys paistoi kasvoilla. "Mikäs on sinun lempiruokaasi?" Filip uteli ja odotettuaan vastausta tovin, hän sanoi: "Minä rakastan lihaa ja ranskanperunoita. Tosin tänään meillä on riisiä, kanaa ja kasviksia. Ja onpa siellä sinulle hankittu myös vertakin muutamaksi päiväksi."
"Mitäs sinä tykkäät leikkiä yleensä? Harrastatko jo jotain?" Filip kyseli pojalta, hänellä oli persoonallisen hauska tapa kysellä. Hän tarkoituksella, muunsi ääntään muutamien tavujen kohdalla, jotta saisi pojan rentoutumaan. "Mutta hei, tokihan sinä haluat jo lahjasi avata nyt, ennen kuin syödään", Filip sanoi ja heilautti sauvaansa ja kutsui lahjapaketin luokseen ja ojensi sen Xanderille. Paketissa olisi kymmeniä puisia rakennuspalikoita, sinisinä, punaisina, vihreinä ja keltaisina, niistä saisi aikaan vaikka mitä. Filip oli valmis ehdottamaan, että he rakentaisivat yhdessä jotain kivaa, kun olisivat syöneet, heti kun Xander vain avaisi lahjansa. Voipi olla, että Filip olisi sillä hetkellä enemmän lapsi.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 17-10-2017
Poika ei yhden vilkaisun jälkeen näyttänyt mitään mielenkiintoa tutustua, jatkoi vain oven tuijotusta ja odotusta. Katse kääntyi takaisin kun eteensä ilmestyi lahjapaketti. Hän tuijotti sitä taistellen uteliaisuutta vastaan ja lopulta käänsi huomionsa takaisin oveen mutta vähän väliä vilkuili pakettia silmäkulmastaan. Belinda kulki ohi juuri kun poika riisui lapasiaan avatakseen paketin, hän hymyili itsekseen tälle pienelle edistysaskeleelle. Ainakin lapaset oli riisuttu ja tenavalla muuta ajateltavaa kuin ulos pääsy ja kurjat muistot. Xander ei hymyillyt paketin aukaistuaan saati kiittänyt tai kommentoinut mitään, mutta kasvonsa kirkastuivat hieman. Lelut ja värit piristivät kaikesta huolimatta.
"Minulla on uutisia," Belinda meni suoraan asiaan keittiön puolella ruokapöydän ääreen istuessaan, varmistaen vielä että Xander oli keskittynyt lahjaansa. "Kuten tiedätte meillä on ollut vaikeuksia tavoittaa hänen äitinsä sukulaisia, koska emme voi noin vain ottaa yhteyttä jästeihin velholapsen adoptioasiassa - etenkään USA:ssa jossa taikavoimaisten ja jästien yhteyksiä kontrolloidaan erityisen jyrkästi. Nyt on varmistunut että yhtään lähisukulaista ei asu Britanniassa mikä mutkistaa yhteydenottoja virallisia teitä, kun Taikaministeriö ja MACUSA säätävät välissä rajoitteineen ja papereineen," hän kertoi ensin päivitetyt huonot uutiset. Ikävä tosiasia oli että hallituksia kiinnosti enemmän taikuuden salaisuuden varjelu kuin tosissaan edes yrittää yhdistää perheitä joissa muut olivat jästejä.
"Mutta," hän jatkoi positiivisempaan sävyyn, "Sunnuntaina perheen tavaroista löytyi kirjeitä joista kävi ilmi jotain mikä oli äärimmäisen epätodennäköistä; hänen äitinsä veli on velho." Belinda itse ei meinannut vieläkään uskoa vaikka oli lukenut kirjeet omin silmin. Jästisyntyisyys kun oli surkkejakin harvinaisempaa, ja se sanoi paljon!
"Viimeisin kirje on kuuden vuoden takaa joten emme ole varmoja asuuko veli enää Yhdysvalloissa. Lähetimme välittömästi yksityisen kirjeen suoraan hänelle pöllöpostilla, arvelimme sen olevan nopeampaa kuin jäljittää häntä MACUSA:n rekistereiden kautta. Emme siis tiedä hänestä vielä muuta kuin nimen ja että hän on velho, mutta ainakin nyt on enemmän toivoa. Pöllö lähti matkaan eikä palannut välittömästi joten mies on kaikella todennäköisyydellä ainakin elossa."
RE: Joulu sodan jälkeen - Hetty Logan - 18-10-2017
Hetty huomasi lahjan lähtevän leijumaan ja hymähti, hän tiesi että ratkaisu olisi hyvä, sillä Filip niin ajatteli. Filip puolestaan huomasi pojan olevan kiinnostunut lahjasta ja pitemmän tovin päästä lapaset lähtivät käsistä ja paketti avautui, lahja oli selvästi kiva. "Mitäs sanot, jos rakennetaan päivällisen jälkeen jotain kivaa? Vaikka suuri linna tai mitä ikinä haluat?" Filip ehdotti, hymyillen, Xanderille. Hän keskittyi poikaan ja kysyi: "Tykkäisitkö rakennella palikoilla juttuja?"
Belindan tultua keittiöön, Hetty oli suhteellisen valmis ja ruuan piti hetki vetäytyä sammutetussa uunissa. Nuori rouva, oli nyt täysin keskittynyt Belindaan ja nyökkäsi tuon sanoille, kun tuo muistutti vaikeudesta löytää Xanderin sukulaisia. Hän istuutui toiselle tuolille ja vastasi muistaneensa tuon hankaluuden.
Naisen kertoessa hänelle, että oli tapahtunut jotain positiivistakin asiassa, Hettyn huulille nousi hymy. "Toivon todella, että se portti aukeaisi. Se olisi varmasti Xanderille henkisen ja fyysisen kasvun eduksi, jos eno vain löytyy ja olisi halukas tarjoamaan kodin", Hetty sanoi ja lisäsi: "Valtioiden tulisi mielestäni ajatella, muutenkin enemmän kuinka voitaisiin sukulaisuus suhteiden huomioimen tällaisissa tapauksissa, saada yhdistettyä perheenjäsenet ja lapsille ehjä koti. Ymmärrän salauksen tärkeyden, mutta paljon tärkeämpää on lasten hyvinvointi ja se, että he saisivat mahdollisimman hyvän ja turvallisimman kodin omiin tarpeisiinsa. Sukulaisen ollessa tapauksessa, silloin olisi lapsella mahdollisuus löytää itselleen historia. Jokainen kaipaa tietää historiastaan jotain, jossain vaiheessa elämää."
Isäntä oli Xanderin kanssa eteisessä ja hän oli kuulevinaan Hettyn avaavan uunin ja tuoksukin leijaili mukavasti hänen sieraimiinsa. Hetty kertoikin Belindalle ruuan olevan kypsä ja hän toi juomat pöytään, maitoa ja jäävettä. Hän katsoi hymyillen Xanderia ja ehdotti: "Mitäs jos ottaisit ulkovaatteet pois ja mentäisiin kokeilemaan, osaako Hetty mielestäsi laittaa hyvää ruokaa? Minä olen puolueellinen, mutta minusta hän on erinomainen kokki." Eikä tuosta mennyt kuin hetki, kun Hetty kurkisti keittiön ovesta ja sanoi: "Tulisivatko miehet syömään? Teillä on varmasti jo kova nälkä." Naisen hymy oli lempeä ja mieskin katsoi poikaa kysyvästi, nousten seisomaan ja ojentamaan tuolle kätensä kysyen: "Mennäänkö kamu?"
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 18-10-2017
Vekara nyökkäsi vastaukseksi ja käpälöi pakettia katsellen sitä joka puolelta. Syömisen tullessa taas puheeksi poika katsoi ensin Filipiin edessään, sitten Hettyyn ja takaisin. Hän pudisti päätään päättäväisesti ja käänsi huomionsa takaisin palikkalaatikkoon, alkaen avata sen kantta.
"Jos hän ei halua ruokaa, annetaan vaikka leikkiä tuossa. Ehkä hän muuttaa mielensä kun on aloittanut mielekkäästi ja jonkin aikaa haistellut herkullisia tuoksuja," Belinda totesi keittiöstä, katse eteisen suunnassa. Vaikkei hän poikaa nähnytkään hän kuuli pakkauksen aukaisun ja arveli ettei tenava ollut valmis ottamaan seuraavaa askelta.
"Enon tilanne kun ei ole selvinnyt, en voi vieläkään arvioida kauanko hän tarvitsee sijaiskotia. Oletteko saaneet järjestettyä työvuorojanne miten?"
RE: Joulu sodan jälkeen - Filip Logan - 18-10-2017
"Tehdään niin", Filip vastasi Belindalle ja siirtyi keittiöön, jättäen pojan leikkimään palikoilla rauhassa.
Filip istui vaimonsa viereen ja kuunteli mitä Belindalla oli sanottavaa ja kun tuo kysyi työvuoroista, Filip sanoi: "Minulla itselläni on muutamia vapaapäiviä pitämättä ja olen nyt aluksi viikon lomalla, sen jälkeen olemme töissä niin, että joka toinen viikko Hetty on aamuvuorossa ja minä iltavuorossa ja toisina viikkoina päin vastoin. Siinä on puolisen tuntia väliä niin, että ollaan samaan aikaan kotona, joten Xander ei joudu olemaan yksin. Ja tarvittaessa, voin pitää virkavapaata. Työssä on siinä mielessä minulla hyvä tilanne, että siellä on osaavaa porukkaa, joille voin vastuun jättää joksikin aikaa."
"Ja minäkin pystyn tarvittaessa ottamaan muutaman päivän vapaata, jos Filipiä tarvitaan töissä. Mutta pääasiassa kuviomme on suunniteltu tarkkaan niin, että Xanderilla on varmasti jompi kumpi meistä aina läsnä ja yöllä molemmat", Hetty sanoi hymyillen.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 20-10-2017
"Hieno juttu. Syötyämme, katsellaan vielä kotinne läpi Xanderin kanssa niin voimme sitten allekirjoittaa paperit minkä jälkeen olette vastuussa hänestä kunnes sopiva sukulainen löytyy tai kunnes hän täyttää 18. Koska sinä olet hänen sosiaalityöntekijänsä niin sukulaisen löytyessä mahdolliseen adoptiopalaveriin osallistuu teidän kahden lisäksi vain minä tai joku alaisistani." Vaikka pariskunnan taustat oli tutkittu ja hän oli tavannut heidät jo kerran aiemmin, rouva Loganin kahdesti, kodin valmius oli silti varmistettava ennen huoltajuuden siirtämistä.
Eteisessä Xander rakensi innokkaasti sateenkaaren kirjavaa palikkamuuria ympärilleen, täysin keskittyneenä leikkiin. Mielessään hän kuvitteli sen olevan läpipääsemätön. Muurissa oli vasta yksi kerros yhtä seinää ja toisen seinän pohja syntymässä. Keittiön pöytä oli sijoitettu niin ettei siitä nähnyt eteiseen, mutta niin kauan kun sieltä kuului annetun leikin ääntä Belinda ei huolestunut.
RE: Joulu sodan jälkeen - Hetty Logan - 20-10-2017
"Juu, ihan ehdottomasti", Hetty myötäili Belindaa, siinä että koti katsottaisiin läpi. "Meillä on ennestään lasten huone. Kummityttäremme käy toisinaan meillä yövierailulla, joten huone on periaatteessa valmis, mitä nyt enemmän poikien juttuja on hankittu ja paljon kirjoja", Hetty kertoi hymyillen Belindalle.
Hetty tarjosi vieraalle ruokaa tuohon väliin ja kun tämä oli ottanut, otti isäntäväkikin ruokaa, joka tuoksui herkulliselta.
Molemmat kuulostelivat eteisen ääniä ja palikat olivat selvästi pojan mieleen, ainakin rakennusäänistä päätellen.
"Olemme varautuneet, että aika on määrittelemätön ja niin kauan kuin Xander tarvitsee meitä ja kotia, hänellä on paikka täällä. Toki toivomme, että sukulainen löytyisi, mutta hän on meille yhtä rakas kuin olisi oma poika", Filip sanoi hymyillen ja Hetty myötäili puolisoaan. Filip vielä lisäsi: "Olisitpa nähnyt, kuinka paljon Hetty on shoppailut hänelle kaikenlaista, vaatteista leluihin." Hetty naurahti miehensä sanoille: "Minä pidän lapsista. Heissä on tulevaisuus ja he ovat niin vilpittömiä kaikessa. He tarvitsevat kaiken sen rakkauden mitä me voimme heille antaa ja turvan ja rajat."
Hetty oli sisäistänyt tuon kaiken jo kauan ennen kuin hän oli lähtenyt lastensuojelualalle.
Filip otti salaattia kanan ja riisin lisäksi ja kaatoi kannusta itselleen jäävettä ja laittoi sitruunan viipaleen veteen. "Minulla on tapana juoda jäävesi sitruunan kanssa. Olen juonut veteni näin jo kymmenen vuotta ja kertaakaan flunssa ei ole iskenyt", Filip selitti. Hän pilkkoi lautasellaan olevaa lihaa ja Hetty kääntyi Belindan puoleen: "Muuten, onko Jennyn ja Billyn kuulumisia saatu? Miten ovat sopeutuneet isovanhempien luokse?" Jenny ja Billy olivat 7-vuotiaat kaksoset, jotka oli löydetty viistokujan asunnosta, sairaskohtaukseen kuolleen yksinhuoltaja-isän kanssa. Nuo oli toimitettu ensin lääkäriin ja sieltä sitten Belindan luo lastenkotiin. Kaksosten sukulaisia oli etsitty kaksi kuukautta, ennen kuin noiden täti oli löytynyt, mutta täti ei ollut itse halunnut ottaa vastuuta lapsista, mutta oli kuitenkin ennen vastaustaan jutellut vanhempiensa kanssa, jotka ehdottomasti halusivat poikansa jälkikasvun tulevaisuuden turvata ja täti oli siitä ilmoittanut. "Hehän olivat muistaakseni aika varautuneita isovanhempiinsa, joita eivät olleet paljoa tavanneet?" Hetty muisteli. Samalla hän kuulosteli eteiseen korvallaan ja hymyili leikin äänille.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 20-10-2017
"Tuo täytyykin muistaa," Belinda kommentoi. Hänen työssään ja asemassaan ei juuri ollut aikaa lojua sängynpohjalla kuumeisena. Hettyn tiedustelu sai hänen ruskeat silmänsä katsomaan hetken kaukaisuuteen, kun hän kaiveli tapausta muististaan. Lastensuojelupuoli oli ollut mukana vain alussa kunnes ilmeni ettei tapaus vaatinut heitä.
"Hyvin. Heillä oli tukea toisistaan ja pian kokivat ettei isänsä väitteet vanhemmistaan olleet ihan totuudenmukaisia. He vaikuttavat onnelliselta perheeltä, emme ole edes tehneet vierailuja enää moneen viikkoon." Tarkemmin hän ei lähtenyt asioita käsittelemään yksityisyyssyistä, etenkin kun paikalla oli henkilö jolla ei ollut osaa tapauksen hoidossa lainkaan.
Eteisessä Xander kaatoi koko laatikollisen palikoita lattialle, josta koki kivemmaksi valita niitä.
"Onko teillä kananmunia? Xander rakastaa kovakeitettyjä munia suolan kera. Pari sellaista saattaisi houkutella hänet seuraamme," nainen tiedusteli ruokailunsa ohessa. "Olemme vasta viimeisimmän viikon aikana, sen jälkeen kun viime keskiviikkona haimme hänet pois, saaneet hänestä irti muunmuassa joitakin lempiruokiaan. Kirjoitin teille listantynkää niistä." Sauvanheilautuksen myötä hänen laukkunsa viiletti eteisestä hänen jalkoihinsa.
"Keitetyt kananmunat, banaanit, vaalea hiivaleipä, lohi, ja bataatit," hän luki lapun löydettyään ja työnsi sen pöydän yli pariskunnan suuntaan.
"Älkää antako hänelle verta päivittäin," hän lisäsi muistaessaan puolikorvalla aiemmin kuulemansa. "Hänen olisi tässä yhteiskunnassa paras tottua vain siihen määrään mitä tarvitsee terveytensä kannalta ja että sitä ei saa koko ajan. Emme tiedä varmaksi, mutta arviomme mukaan litra viikossa riittäisi, hän kun on vielä kovin pieni. Viime viikolla annoimme sen yhdellä kertaa, silloin keskiviikkona. Tällä viikolla hän ei ole vielä saanut yhtään."
RE: Joulu sodan jälkeen - Hetty Logan - 20-10-2017
Hetty nyökkäsi Belindalle. Tiedusteltuaan eräistä kaksosista, hän kuunteli sen vähäisen tiedon, minkä noista sai ja hymyili iloisesti: "Hienoa kuulla, että heillä lähti menemään hyvin. Onneksi heillä oli toisensa. Sisarukset antavat paljon, tuollaisessa tilanteessa." Keskustelu siirtyi Xanderiin, samalla hetkellä kun eteisestä kuului palikoiden koliseminen lattialle. Hetty, kuulleessaan, että Xander piti ainakin kanamunista, meni heti jääkaapille, ottaen kananmunat ja ryhtyi keittämään niitä Xanderille. Filip kävi ovelta kurkkaamassa ja hymyili lempeästi lapselle, palaten ruokapöydän äärelle.
Hän pani tarkkaan merkille, mitkä ruuat maistuivat Xanderille ja huomasi miehensä tekevän samoin. Filip otti listan vastaan ja nyökkäsi naisen sanoille ja vakuutti tuolle: "Annamme hänelle verta vain pari kertaa viikossa. Puoli litraa yhden päivän aikana ja sitten muutaman päivän perästä samanmoinen annos." Hetty jätti kananmunat keitinveteen ja tarkkaili milloin vesi alkaisi kiehumaan.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 11-01-2018
"Rouva Logan, tämä on oikein herkullista," Belinda kehaisi vIlpittömästi eikä muodollisuudesta. Mainiosti maustettu kana-ateria saattoi olla parempaa kuin moni sokerinen herkku. Hän yritti pitää mielessä kaikki tärkeimmät asiat mitä pitäisi pojan suhteen käydä läpi sillä oli hetki sitten muistanut unohtaneensa muistilistan toimistoons. Oli yletön määrä tärkeitä virallisia ja epävirallisia asioita muistettavana ja hoidtavana, mutta hän oli varma että kaikkein tärkeimmät oli jo selvitetty. Eläimistä ainakin oli keskusteltu jo aivan prosessin alussa, miten taloon ei Xanderin kanssa voisi ottaa minkäänlaista lemmikkiä ainakaan kovin pian mutta olisi tärkeää jollain tavalla pyrkiä muuttamaan pojan näkemystä pieneläimistä joitaa ihmiset normaalisti pitävät lemmikeinä. Toivoa antavana pohjana oli että lapsi katsoi petoeläimiä terveellisellä tavalla eli asenne ihan koko eläinkuntaan ei ollut vääristynyt tavalliseen ihmiseen verraten.
"En muista joko aiemmin oli tarkemmin puhetta hänen lempieläimistään, mutta hän rakastaa karhuja. Hyvä keino saada hänet pysymään aloillaan on Disneyn Winnie the Pooh-elokuva. Kun teillä on kummilapsi niin teillä ehkä onkin valmiina jotain, mutta toin mukanani pari Winnie the Pooh-kirjaa joista hän erityisesti pitää. Sekä lastenlaulukasetin jossa on muun muassa hänen lempilaulunsa The House at Pooh Corner. Tiedättehän se Kenny Logginsin hitti viime vuosikymmenen alusta. Ne varmasti helpottavat luottamuksen ja siteen rakentamista."
RE: Joulu sodan jälkeen - Hetty Logan - 12-01-2018
"Mukavaa kun maistuu", Hetty sanoi ilahtuneena. "Hetty on loistava kokki", Filip kehaisi vaimoaan, joka punastui aavistuksen verran. Nuori nainen vahti kananmunien kiehumista ja kuunteli samalla Belindan kertomista pojan lempiasioista. "Sepäs sattui, meillä on sattumalta kaksi Winnie the Pooh-elokuvaa", Hetty sanoi kuuluvalla äänellä, josko Xanderkin kuulisi. "Juu ollaan se muutaman kerran kuultu", Filip vastasi Belindalle, pojan mielilaulusta ja Hettyn myötäili miehensä sanoja. Filip nousi paikaltaan, käyden ovensuussa vilkaisemassa poikaa ja kysyikin tuolta: "Joko maistuisi ruoka? Voidaan sitten rakentaa lisää tai katsoa Winnie the Poohia?" Filip kysäisi pojalta hymyillen. Hetty jutteli Belindan kanssa ja kertoi heillä olevan eläinaiheisia kirjoja. "Varmasti me pärjäämme hyvin, hänen kanssaan. Pyrimme sen tekemään hänen arkensa mahdollisimman tasapainoiseksi, ilman suuria mullistuksia", emäntä sanoi, vaikka se nyt oli täysin itsestäänselvää, jo alansakin puolesta.
RE: Joulu sodan jälkeen - Xander Ozias James - 21-01-2018
Xander katsahti ylös ja pudisti päätään. Kasvoillaan käväisi harkitseva ilme mutta ensisijaisesti hän tahtoi pois ja uskoi yhä ettei jäisi tänne jos ei vain suostuisi mihinkään. Hän käänsi selkänsä Filipille ja hetken poika katseli palikkaseinää tyytymättömänä sillä palikoita ei ollut läheskään tarpeeksi kunnon muuriin. Pieni käsivarsi heilahti ja tasoitti kaiken kolinalla. Tietyn karhun maininta innosti kuitenkin rakentamaan uutta. Tenava tarttui heti kahteen ympyrän muotoiseen palikkaan, punaiseen ja siniseen yksi kumpaankin käteen, alkaen ankarasti pohtia miten rakentaisi karhun palikoilla jotka eivät tartu toisiinsa kuten Legot.
"Onko teillä jo ajatusta miten sosialisoisitte häntä ikätovereidensa kanssa? Ulkona pitkään oleilu kun on hankalaa aurinkoallergian takia ja senkin mitä olemme esimerkiksi puistossa aikaa viettäneet hän ei juuri muiden leikkeihin osallistu. Siis ei edes lasten jotka eivät ole meidän porukkaa." Belinda tiedusteli. Hän ei nähnyt eteiseen mutta arvasi kyllä pojan torjuvan ehdotukset hyvin selkeästi.