Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Jacob King]

”Mm-hm,” Jacob hymähti et-tiedä-puoliakaan -sävyyn Denan kommentille pojasta.
Aiheen vaihtuessa hän pysyi hetken vaiti, tyhjentäen kahvikuppiaan mietteliäänä.
Hän oli maininnut asiasta oikeastaan vain koska Dena oli tullut tänne asti, ja oikein erikseen etsinyt hänet kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oli tuntunut jotenkin kohtuulliselta osoittaa ettei hänkään ollut unohtanut ja vain jatkanut elämäänsä. Mutta tottakai, kun hän kerran asian mainitsi, hän oli valmis siitä myös enemmän puhumaan.

”Kun olin seitsemän, silloin-5-vuotias veljeni katosi ja samana päivänä se paljastui kaappaukseksi,” hän kertoi kaukaisuuteen siirtynyt katseensa ikkunassa.
”Vähän myöhemmin sen todettiin ainakin liittyvän taikayhteiskuntaan sillä pöllöt eivät häntä löytäneet. Muutamaa viikkoa myöhemmin, vanhempani kuolivat etsiessään häntä pahamaineiselta alueelta jonne jäljet olivat johtaneet. Poliisi oli kyllä kehottanut jättämään etsinnät heidän huolekseen, mutta eivät äiti ja isä voineet vain istua ja odottaa.”
Tavallaanhan se oli ollut itsekästä heiltä, lähteä molemmat hengenvaaraan vaikka heillä oli vielä toinenkin lapsi. Mutta hän muisti jo silloin ymmärtäneensä hyvin, kaipasihan hän veljeään - oikeastaan oli tahtonut itsekin mukaan ja lopulta ollut tyytyväinen ettei kumpikaan hänen vanhemmistaan joutunut sinne yksin vaikkei häntä oltukaan otettu mukaan.
”Minut jätettiin isoisäni luo, joka jäi sen myötä eläkkeelle aurorin hommista ja adoptoi minut,” mies jatkoi, laskien tyhjän kahvikupin pöydälle.
”Kehitin monenlaisia ongelmia, en tosin huumeiden mutta muun muassa alkoholin kanssa, ollessani kahdeksan tai yhdeksän...Mutta selvisin niistä ylös ajoissa, isoisäni ja parhaan ystäväni tuella. He myös muistuttivat minua monista ammattihaaveistani joista yksi oli aina ollut poliisi, ihmisten suojelu ja auttaminen, lain ja järjestyksen ylläpito...mutta erityisesti etsivän työ,” hän jatkoi, nojautuen takaisin tuolillaan, käsivarret tuolin käsinojilla ja siirtäen katseensa Denan kasvoihin.
”Kokeiltuani vuoden Tylypahkaa ja selvittyäni paremmin menetyksistä, tulin lopullisesti tulokseen että se oli vahvin haaveeni. Yrittää osaltani tehdä maailmasta vähän parempi ja turvallisempi paikka.”