18-10-2017, 12:08 AM
Hetty huomasi lahjan lähtevän leijumaan ja hymähti, hän tiesi että ratkaisu olisi hyvä, sillä Filip niin ajatteli. Filip puolestaan huomasi pojan olevan kiinnostunut lahjasta ja pitemmän tovin päästä lapaset lähtivät käsistä ja paketti avautui, lahja oli selvästi kiva. "Mitäs sanot, jos rakennetaan päivällisen jälkeen jotain kivaa? Vaikka suuri linna tai mitä ikinä haluat?" Filip ehdotti, hymyillen, Xanderille. Hän keskittyi poikaan ja kysyi: "Tykkäisitkö rakennella palikoilla juttuja?"
Belindan tultua keittiöön, Hetty oli suhteellisen valmis ja ruuan piti hetki vetäytyä sammutetussa uunissa. Nuori rouva, oli nyt täysin keskittynyt Belindaan ja nyökkäsi tuon sanoille, kun tuo muistutti vaikeudesta löytää Xanderin sukulaisia. Hän istuutui toiselle tuolille ja vastasi muistaneensa tuon hankaluuden.
Naisen kertoessa hänelle, että oli tapahtunut jotain positiivistakin asiassa, Hettyn huulille nousi hymy. "Toivon todella, että se portti aukeaisi. Se olisi varmasti Xanderille henkisen ja fyysisen kasvun eduksi, jos eno vain löytyy ja olisi halukas tarjoamaan kodin", Hetty sanoi ja lisäsi: "Valtioiden tulisi mielestäni ajatella, muutenkin enemmän kuinka voitaisiin sukulaisuus suhteiden huomioimen tällaisissa tapauksissa, saada yhdistettyä perheenjäsenet ja lapsille ehjä koti. Ymmärrän salauksen tärkeyden, mutta paljon tärkeämpää on lasten hyvinvointi ja se, että he saisivat mahdollisimman hyvän ja turvallisimman kodin omiin tarpeisiinsa. Sukulaisen ollessa tapauksessa, silloin olisi lapsella mahdollisuus löytää itselleen historia. Jokainen kaipaa tietää historiastaan jotain, jossain vaiheessa elämää."
Isäntä oli Xanderin kanssa eteisessä ja hän oli kuulevinaan Hettyn avaavan uunin ja tuoksukin leijaili mukavasti hänen sieraimiinsa. Hetty kertoikin Belindalle ruuan olevan kypsä ja hän toi juomat pöytään, maitoa ja jäävettä. Hän katsoi hymyillen Xanderia ja ehdotti: "Mitäs jos ottaisit ulkovaatteet pois ja mentäisiin kokeilemaan, osaako Hetty mielestäsi laittaa hyvää ruokaa? Minä olen puolueellinen, mutta minusta hän on erinomainen kokki." Eikä tuosta mennyt kuin hetki, kun Hetty kurkisti keittiön ovesta ja sanoi: "Tulisivatko miehet syömään? Teillä on varmasti jo kova nälkä." Naisen hymy oli lempeä ja mieskin katsoi poikaa kysyvästi, nousten seisomaan ja ojentamaan tuolle kätensä kysyen: "Mennäänkö kamu?"
Belindan tultua keittiöön, Hetty oli suhteellisen valmis ja ruuan piti hetki vetäytyä sammutetussa uunissa. Nuori rouva, oli nyt täysin keskittynyt Belindaan ja nyökkäsi tuon sanoille, kun tuo muistutti vaikeudesta löytää Xanderin sukulaisia. Hän istuutui toiselle tuolille ja vastasi muistaneensa tuon hankaluuden.
Naisen kertoessa hänelle, että oli tapahtunut jotain positiivistakin asiassa, Hettyn huulille nousi hymy. "Toivon todella, että se portti aukeaisi. Se olisi varmasti Xanderille henkisen ja fyysisen kasvun eduksi, jos eno vain löytyy ja olisi halukas tarjoamaan kodin", Hetty sanoi ja lisäsi: "Valtioiden tulisi mielestäni ajatella, muutenkin enemmän kuinka voitaisiin sukulaisuus suhteiden huomioimen tällaisissa tapauksissa, saada yhdistettyä perheenjäsenet ja lapsille ehjä koti. Ymmärrän salauksen tärkeyden, mutta paljon tärkeämpää on lasten hyvinvointi ja se, että he saisivat mahdollisimman hyvän ja turvallisimman kodin omiin tarpeisiinsa. Sukulaisen ollessa tapauksessa, silloin olisi lapsella mahdollisuus löytää itselleen historia. Jokainen kaipaa tietää historiastaan jotain, jossain vaiheessa elämää."
Isäntä oli Xanderin kanssa eteisessä ja hän oli kuulevinaan Hettyn avaavan uunin ja tuoksukin leijaili mukavasti hänen sieraimiinsa. Hetty kertoikin Belindalle ruuan olevan kypsä ja hän toi juomat pöytään, maitoa ja jäävettä. Hän katsoi hymyillen Xanderia ja ehdotti: "Mitäs jos ottaisit ulkovaatteet pois ja mentäisiin kokeilemaan, osaako Hetty mielestäsi laittaa hyvää ruokaa? Minä olen puolueellinen, mutta minusta hän on erinomainen kokki." Eikä tuosta mennyt kuin hetki, kun Hetty kurkisti keittiön ovesta ja sanoi: "Tulisivatko miehet syömään? Teillä on varmasti jo kova nälkä." Naisen hymy oli lempeä ja mieskin katsoi poikaa kysyvästi, nousten seisomaan ja ojentamaan tuolle kätensä kysyen: "Mennäänkö kamu?"