Joulu sodan jälkeen

[Xander Ozias James]

Poika ei vastannut millään tavoin, mutta silmissäänkään ei näkynyt tunnistamista. Hän pyrki pois Belindan sylistä, mutta nainen laski tenavan alas vasta kun oli päässyt eteiseen ja sulkenut oven perässään.
"Kyllä, kiitos," hän vastasi. Hän ei edes tajunnut sopineensa tapaamisen päivällisajan tienoille koska ei itse yleensä ehtinyt syödä mitään normaaleina aikoina. "Olen syönyt tänään vain salaatin päivällä, ja tämä herra ei ole laittanut suuhunsa muuta kuin pienen banaanin aamulla," Belinda jatkoi samalla kun veti kypäräpipoa pois pojan päästä. Xander keskittyi haikein ilmein remputtamaan ulko-oven kahvaa. Hän ei ollut vielä keksinyt miten avata lukittu ovi, koska siellä mistä hän tuli ei ollut ovia ja viimeaikaisissa paikoissa ulko-ovissa oli kahvan viereisen lukon lisäksi salpalukko johon hän ei edes yltänyt.
"Voi, kulta, etkö ainakin katsoisi hieman ympärillesi ennen kuin päätät ettei täällä ole kivaa?" Belinda kannusti tarttuessaan pojan käteen joka hakeutui lukkomekanismille kokeillakseen aukeisiko tämä ovi pelkästään sillä.

Xander ei vieläkään puhunut, mutta ilmaisi erimielisyytensä vetämällä lapasen peittämän kätensä äkäisesti pois ja istahtamalla oven viereiseen nurkkaan selkä seinää vasten. Polviaan halaten hän laski poskensa niitä vasten ja jäi tuijottamaan ulko-ovea siniset silmänsä yhtä tummina kuin muutama hetki aiemmin. Lupaus ruoasta tai edes lahjasta ei innostaneet häntä tippaakaan. Viimeksikin tällaisessa paikassa oltiin mukavia aluksi, mutta sitten kamalia myöhemmin.

Belinda joka oli kyykistynyt jotta olisi lähempänä pojan tasoa nousi ylös ja loi myötätuntoisen katseen lapseen mutta ei ahdistellut häntä enempää. Nainen ripusti kypäräpipon naulakkoon ja alkoi riisua omia ulkovaatteitaan.
"Missäs päin teillä on WC tai kylpyhuone?" hän kysyi ripustaessaan takkiaan. Loitsulla puhdistui vain tahrat, ei bakteerit ja hänellä ei ollut edes hanskoja ulkona joten käsienpesu oli tavallistakin tärkeämpää ennen ruokailua. Jossain vaiheessa pitäisi pikkumieskin saada pöytään edes yrittämään syödä jotain, mutta juuri nyt muksu saisi hänen puolestaan tarkkailla kaikkea sivusta jos tahtoi.