13-10-2017, 08:53 PM
//Täältä tullaan//
Hetty oli törmännyt joitain päiviä aiemmin lapseen, joka väkisinkin oli hänen mielessään ollut usein. Ja vaikka vaitiolovelvollisuus oli, niin tämä lapsi sai hänet purkamaan asiansa aviomiehelle, jonka kanssa he olivat olleet vasta muutaman kuukauden naimisissa. Hän oli kertonut miehelle, ettei tuolle ollut vielä löytynyt sukulaisia, jotka huolehtisivat hänestä ja siitä, että tuo oli hyvin erilainen kuin muut.
Filip oli kuunnellut vaimonsa huolta lapsesta ja oli lupautunut miettimään sijoitusmahdollisuutta, jos poika sitä tarvitsisi. Kun Hetty sitten kertoi, miten pojan sijoitus oli epäonnistunut ja kuinka tämä tarvitsisi kaikin puolin tukea, turvaa ja rakkautta, hän tahtoi tarjota tuolle kotia, niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvis. Eikä Filip estellyt, hän ymmärsi vaimoaan ja oli valmis siihen täysin.
Hetty oli saanut reilun vuorokauden aikaa valmistautua pojan tuloon, taaperon tarvikkeita heillä olikin ja sopiva sänky. Mutta hän tahtoi ostaa pojalle herkkuja, joitain lahjoja ja tietenkin verta. Hetty oli käynyt teurastajan puodissa ostamassa parin litran veripussin ja kanaa ja kalkkunaakin, sekä kinkkua, joista oli tarkoitus viikon aikana laittaa ruokaa.
Hän oli paketoinut lahjoja ahkerasti aamupäivän, siivoillut ja ottanut esille joitain leluja. Hän oli tomera toimissaan, niinkuin aina ja vähän neuroottisesti kaikki oli jämptisti omilla paikoillaan, mutta nyt hän ei aikonut olla liian kontrollifriikki. Emäntä oli juuri valmistamassa herkullista kana-ateriaa, kun kuuli ovikellon soivan. Isäntäkin oli puoli tuntia aikaisemmin tullut töistä kotiin ja lueskeli päivän jästilehteä nojatuolissaan, hän nousi myös ovikellon kuulleessaan mutta jäi kuitenkin nojatuoliin, kun Hetty ilmoitti avaavansa oven.
Ja pian nainen olikin eteisessä, tuoksuen kodinhenkeä, kun avasi oven. "Hei, mukavaa kun tulitte", hän sanoi ja hymyili lapselle lempeästi. "Muistatko minut Xandier? Näimme muutama päivä sitten", Hetty sanoi hymyillen. Ja kertoi valmistaneensa ruokaa, joka olisi juuri valmista. "Jäisittekö syömään?" Hetty kysyi noilta, aivan kuin olisi ollut tavallinen vierailu kyseessä. Hän ei tahtonut ahdistaa poikaa heti jäämään vaan totesi, että olisi parempi tutustua rauhassa niin, että Belindakin oli paikalla, koska toistaiseksi tämä saattoi olla ainoa, jota Xandier piti turvallisena. "Meillä on sinulle jopa pieni lahja, saat avata sen syötyäsi", Hetty sanoi hymyillen pojalle.
Hetty oli törmännyt joitain päiviä aiemmin lapseen, joka väkisinkin oli hänen mielessään ollut usein. Ja vaikka vaitiolovelvollisuus oli, niin tämä lapsi sai hänet purkamaan asiansa aviomiehelle, jonka kanssa he olivat olleet vasta muutaman kuukauden naimisissa. Hän oli kertonut miehelle, ettei tuolle ollut vielä löytynyt sukulaisia, jotka huolehtisivat hänestä ja siitä, että tuo oli hyvin erilainen kuin muut.
Filip oli kuunnellut vaimonsa huolta lapsesta ja oli lupautunut miettimään sijoitusmahdollisuutta, jos poika sitä tarvitsisi. Kun Hetty sitten kertoi, miten pojan sijoitus oli epäonnistunut ja kuinka tämä tarvitsisi kaikin puolin tukea, turvaa ja rakkautta, hän tahtoi tarjota tuolle kotia, niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvis. Eikä Filip estellyt, hän ymmärsi vaimoaan ja oli valmis siihen täysin.
Hetty oli saanut reilun vuorokauden aikaa valmistautua pojan tuloon, taaperon tarvikkeita heillä olikin ja sopiva sänky. Mutta hän tahtoi ostaa pojalle herkkuja, joitain lahjoja ja tietenkin verta. Hetty oli käynyt teurastajan puodissa ostamassa parin litran veripussin ja kanaa ja kalkkunaakin, sekä kinkkua, joista oli tarkoitus viikon aikana laittaa ruokaa.
Hän oli paketoinut lahjoja ahkerasti aamupäivän, siivoillut ja ottanut esille joitain leluja. Hän oli tomera toimissaan, niinkuin aina ja vähän neuroottisesti kaikki oli jämptisti omilla paikoillaan, mutta nyt hän ei aikonut olla liian kontrollifriikki. Emäntä oli juuri valmistamassa herkullista kana-ateriaa, kun kuuli ovikellon soivan. Isäntäkin oli puoli tuntia aikaisemmin tullut töistä kotiin ja lueskeli päivän jästilehteä nojatuolissaan, hän nousi myös ovikellon kuulleessaan mutta jäi kuitenkin nojatuoliin, kun Hetty ilmoitti avaavansa oven.
Ja pian nainen olikin eteisessä, tuoksuen kodinhenkeä, kun avasi oven. "Hei, mukavaa kun tulitte", hän sanoi ja hymyili lapselle lempeästi. "Muistatko minut Xandier? Näimme muutama päivä sitten", Hetty sanoi hymyillen. Ja kertoi valmistaneensa ruokaa, joka olisi juuri valmista. "Jäisittekö syömään?" Hetty kysyi noilta, aivan kuin olisi ollut tavallinen vierailu kyseessä. Hän ei tahtonut ahdistaa poikaa heti jäämään vaan totesi, että olisi parempi tutustua rauhassa niin, että Belindakin oli paikalla, koska toistaiseksi tämä saattoi olla ainoa, jota Xandier piti turvallisena. "Meillä on sinulle jopa pieni lahja, saat avata sen syötyäsi", Hetty sanoi hymyillen pojalle.