19-03-2016, 04:29 AM
Dena katsoi hieman huolissaan Hunteria, sillä asia oli vakava. Poika tuntui olevan turhan kärkäs luonteinen, sen näki tuon ilmeestä. Cullodena kuitenkin luotti Jacobin sanaan ja koetti rentoutua. Miehen mainitessa palaavansa pian, Dena vastasi, jotain juun tapaista.
Nuori nainen huomasi pikkuveljensä silmiin nousevat kyyneleet. Hän silitti rauhoittavasti tuon kättä ja kyykistyi lopulta Stephenin eteen ja katsoi poikaa silmoin lempeästi ja tarttui hellästi tuon käsiin. "Katsohan Stephen, jos eläintä lyö joka ikinen kerta, kun se tulee lähelle, se oppii vain pelkäämään. Sama pätee ihmiseen, jos joku satuttaa jatkuvasti, ei voi olla iloinen. Ennen kuin Dumo tuli luokseni, joku satutti häntä. Siksi Dumo on erilainen kuin sinä." Denan ääni oli rauhallinen, kun hän puhui pikkupojalle: "Haluathan sinäkin, että Dumo voisi olla iloinen?"
Nuori nainen huomasi pikkuveljensä silmiin nousevat kyyneleet. Hän silitti rauhoittavasti tuon kättä ja kyykistyi lopulta Stephenin eteen ja katsoi poikaa silmoin lempeästi ja tarttui hellästi tuon käsiin. "Katsohan Stephen, jos eläintä lyö joka ikinen kerta, kun se tulee lähelle, se oppii vain pelkäämään. Sama pätee ihmiseen, jos joku satuttaa jatkuvasti, ei voi olla iloinen. Ennen kuin Dumo tuli luokseni, joku satutti häntä. Siksi Dumo on erilainen kuin sinä." Denan ääni oli rauhallinen, kun hän puhui pikkupojalle: "Haluathan sinäkin, että Dumo voisi olla iloinen?"