19-03-2016, 04:27 AM
Vieraat, eivät voineet kuvitellakaan, mitä tuon vilkkaan pikkupojan mielessä oikein pyöri, ehkä se oli jopa parempi, muuten Dumo olisi saattanut saada paniikkikohtauksen ja nehän eivät olleet kellään kivoja. Hymyillen Dena vastasi jälleen Stephenin kysymykseen: "Nimeni on Cullodena. En vaihda nimeäni, syytä siihen, ei tarvitse sinun tietää." Denan äiti oli valinut ainoan tyttärensä nimen huolella, Dena oli kuullut tuosta vaikeasta valinnasta, jo pikku tyttönä. Vaikka nimestään oli lempinimi, oli sekin alunperin äidin antama ja ne tyttö halusi pitää yhtenä siteenä äitivainajaansa. Denan katse pysähtyi tuijottamaan jonnekin kauas menneisyyteen, hänen huulillaan kareili hymy, kun hän muisti, kuinka äiti harjasi hänen sysimustaa tukkaansa, tai kuinka äidin käsi silitti pehmeästi poskea. Dena näki edessään äitinsä ja tämä kurkotti kättään tytärtään kohti, nuori nainen teki samoin, mutta muistikuva äidistä katkesi siihen ja tytön silmiin tuli surullinen katse. Katse oli täynnä ikävää ja kaipausta.