Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Stephen Hunter King]

Poika kohautti olkiaan ja päätti kerrankin olla väittelemättä saadakseen mitä halusi.
Dumo vaikutti olevan yhä kauhusta sekaisin, mikä yllytti häntä viemään pilaa pidemmälle. Hänellä nimittäin oli lelutarantella, jolla hän tykkäsi välillä kiusata pikkusiskoaan joka tuntui välillä ehtivän unohtaa että hänellä oli sellainen. Se oli iso ja aika aidon näköinen, ja karvainen joskin koskettaessa ei tuntunut ihan täysin aidolta. Sen jalkojakin sai liikuteltua erilaisiin asentoihin. Hän yritti muistaa missä oli sen viimeksi nähnyt.
Jossain huoneensa sekasotkussa se taisi olla. Tai puutarhavajassa. Hä aikoi kytätä tilaisuutta pelotella Dumoa lisää, silloin kun tämä sitä vähiten odottaisi.
”Mikä on sinun koko nimi? Mikset vaihda sitä?” poika yhtäkkiä kysyi, katsoen naista uteliain silmin, muistaessaan Denan maininneen sen olevan vieläkin hassumpi.
Leikkitovereiden joukossa oli nähty niitäkin joita oli kiusattu tyhmän nimen takia. Hän itse oli, vanhempiensa neuvomana, muiden lasten kanssa yrittänyt auttaa kiusattuja keksimään itselleen lempinimen ja käyttänyt niitä. Joidenkin kohdalla ne olivat tulleet kaikille niin tutuiksi että oikea nimi oli melkein unohdettu.