Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Stephen Hunter King]

Stephen käänsi katseensa Denaan, mutta katseli enemmänkin kaukaisuuteen, pohtien kovasti tämän sanoja. Ei hän aivoista mitään ymmärtänyt, mutta naisen selitys sai jutun kuulostamaan ihan selkeältä. Poika katsoi taas Dumoa, muttei ehtinyt udella enempää kun toinen nosti esiin kuvitteellisen tarantellan, jonka hän itse oli jo ehtinyt unohtaa.
Pojan huulille kohosi vino virnistys ja silmiin ilkikurinen tuike.
”En tiedä. Se on ollut jo kaksi päivää poissa. Eli varmaan kamalan nälkäinen...” hän vastasi, tavoitellen mahdollisimman vakavaa äänensävyä, ilmeensäkin muuttuen sanojen myötä muka kauhistuneeksi.
”Se tykkää varpaista, varsinkin tuon värisissä sukissa,” poika lisäsi osoittaen oikean käden etusormellaan Dumon jalkoja.
”Miksi aivosi ovat erilaiset?” hän kysyi heti perään, katsoen vanhempaa poikaa, sillä häntä kiinnosti nyt pilailua enemmän Dumon kummallinen tila.