If there is no future, there must be no past

[Jacob King]

”Tuo on oikein hienoa. Auttajia ei voi koskaan olla liikaa,” Jacob totesi. Hetken hän taas katseli lapsiaan jotka olivat kyllästyneet kepin heittelyyn tässä viidessä minuutissa – toisin kuin koirat jotka useimmiten tuntuivat nauttivan siitä loputtomasti – ja nyt kolmikko vain möyri nurmella painien kunnes Tenor kierähti selälleen kerjäämään rapsutuksia ja sen häntä alkoi jälleen heilumaan hurjana kun sisarukset kumpikin rapsuttivat sen vatsaa antaumuksella. Tuo karvapallo olikin kyllä jo niin iäkäs, että Jacob arveli senkin jo hieman väsähtäneen vaikka leikistä nauttikin hyvin pentumaisen oloisesti.
Mies pohdiskeli miten hyvä olisi jos saisi tenavat joko partioon tai 4-H-toimintaan mukaan, mutta Hunter ei ollut ilmentänyt vähäisintäkään kiinnostusta kumpaankaan. Tosin, tällä oli kyllä muutoin ihan mukavasti aktiviteettia ja kerhoja arjessaan. Freya puolestaan olisi jo pari vuotta sitten tahtonut jompaankumpaan, mutta alkoi vasta nyt olla sopivan ikäinen.
Rapsuttelutuokio jäi lyhyeksi, kun vekarat jo juoksivat takaisin.
”Voimmeko antaa hänelle suklaata?” Freya kysyi, hauvan omistajaan katsoen ja näytti Snickers-patukan viimeistä kolmasosaa jonka oli löytänyt takkinsa taskusta. Se oli melko sulanut jäänne viime viikonlopun karkkipäivältä.