+- HPAU (https://hiddenkiss.net/hphr)
+-- Forum: PELIT (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=3)
+--- Forum: LONTOO (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=12)
+---- Forum: Esikaupunkialueet (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=14)
+---- Thread: If there is no future, there must be no past (/showthread.php?tid=100)
Pages:
1
2
If there is no future, there must be no past - Jacob King - 28-08-2016
// Sovittu peli. Trisjaa odotellaan. //
Pe, 5.8.1988. 12:00 etp. ja lähipäivät.
Lontoon kesä oli ollut märkä ja viileä, mutta elokuusta oli povattu kuivempaa ja aurinkoista joskin epävakaasti. Jacob oli silti nauttinut lomastaan, jonka oli aloittanut samaan aikaan lastensa kanssa otettuaan pari viikkoa vanhemmuuslomistaan heinäkuun lopulle ennen vuosilomaviikkoja. Elokuu oli alkanut melko lämpimänä, mutta sateisena. Tenavat olivat jo monta päivää kerjänneet McDonaldsiin, ja hän oli vihdoin suostunut. Lauantaille ja sunnuntaille uhkailtiin uhkailtiin hurjaa hellettä ja alkuviikostakin melkoisen lämmintä, mutta onneksi he olivat varanneet vesipuistoloman juuri tälle alkuviikolle sunnuntaista lähtien. Huomisen helteen kyllä kestäisi tavallista paremmin sen ajatuksen voimalla.
Tämä perjantaikin oli saapunut ennusteen mukaisesti kuivana ja enimmäkseen
aurinkoisena joten Jacob toteutti päivän suunnitelman lähtemällä pikkuistensa kanssa kodistaan vain muutaman minuutin kävelyn päässä sijaitsevaan puistoon, jossa he olivat jo melkein tunnin verran viihtyneet ja pian suuntaisivat epäterveelliselle lounaalle kyseiseen pikaruokaravintolaan. Viileä aamu oli juuri kohonnut mukaviin hieman yli parinkymmenen asteen paikkeille ja aurinko kurkisteli ohi lipuvan valkean pilven takaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän lomailevaa väkeä keräävän puiston yllä.
Jacob istui leikkipuiston penkillä nautiskellen suklaatuuttiaan jonka oli ostanut viereisen kahvilan irtojäätelöpisteestä, ja jutusteli puolitutun vanhan rouvan kanssa joka toi pienet lapsenlapsensa puistoon hyvin usein. Mies oli riisunut varmuuden vuoksi pukemansa kevyen, mustan farkkutakin penkin selkänojalle ja paistatteli alkavan iltapäivän lämmössä, löysässä valkoisessa t-paidassa, kevyissä keskisinisissä farkuissa ja kevyissä tummanruskeissa nahkakävelykengissä. Silloin tällöin hän katsahti leikkikentän huvitusten suuntaan, varmistaakseen että tenavilla oli kaikki hyvin.
Pari viikkoa aiemmin kuusi vuotta täyttänyt tyttärensä Freya puuhasi onnellisesti hiekkalaatikolla, rakentaen valtavaa linnaa luokkatoverinsa kanssa, yllään ohut sininen takki jonka alla tummansininen hihaton paita jossa komeilivat Mikki ja Minni, ja jalassaan tummansiniset ohuet farkut joiden vasemman reiden etupuolta koristi kaunis kukkasen vaaleanpunaiset ääriviivat. Tyttö olisi halunnut pukea sandaalit, mutta epävakaan sään vuoksi jaloissaan oli jo hieman käytetyn näköiset erilaisia sinisen sävyjä omaavat Nike-lenkkarit.
Kahdeksanvuotias poikansa Hunter kiipeili muiden poikien kanssa leikkikentän vaahterapuussa, päällään valkoinen t-paita jonka ylle vedetty keskisininen löysä farkkutakki jonka takana komeili ryhmäkuva monista Disney-hahmoista. Jaloissaan pojalla oli tummansiniset löysät farkut joissa monia sivutaskuja, sekä sini-neonvihreät Kangaroo-lenkkarit. Lähes mustat kutrinsa kätkeytyivät puna-mustan CocaCola-lippalakin alle, jota hän parhaillaan piti takaperin.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 28-08-2016
//Here we come :
// Effie oli n. kaksi kuukautta aiemmin lukenut äitinsä vanhaa päiväkirjaa, josta oli selvinnyt muutamia seikkoja, jotka selkeyttivät lapsuudesta niin monta asiaa.
Kun hän oli saanut asiaa sulateltua, hän päätti etsiä biologisen isänsä, tietäen, että siihen voisi mennä koko loppuelämä. Hän oli jo yhden osoitteen käynyt tarkistamassa, sen mikä oli ollut äidin päiväkirjassa ja hän oli saanut johtolangan ja löytänyt yhden samannimisen lopulta Suttonista. Hän ei ollut käynyt tuon kotiovella, mutta oli muutaman viimepäivän aikana, koiransa Tenorin kanssa pyörinyt niillä kulmilla.
Hän oli sattumalta kuullut isän ja lasten puhuvan leikkipuistoon menosta seuraavana päivänä, joten Effie päätti mennä samaan leikkipuistoon hengailemaan.
Aamulla hän oli heränyt normaaliin aikaan ja käyttänyt Tenorin, suuren rottweilerinsa lenkillä ja palannut sitten vasta kotiin, isänsä asuntoon, jossa söi paahtoleipää ja muroja.
Kun hän lopulta lähti takaisin Suttonissa sijaitsevaan leikkipuistoon, oli hänellä yllään Hessu-t-paita, Mikki-farkut, Mikki-farkkutakki, matalat tummansinivalkoiset tennarit ja värikäs lippis jossa luki "THE ENDLESS SUMMER". Hänen pitkien hiuksiensa häntä tuli lippiksen takalenkistä ja asettui olkapäille villisti, sillä hän piti lippistään vinossa.
Hänellä meni n. puolisen tuntia, kun hän skeittaili Oswald-aiheisella laudallaan leikkipuistolle.
Hän kävi erään puun juurelle istumaan ja hänelle oli silmillään vielä neliön malliset, punaiset aurinkolasit, mustilla sangoilla.
Effie silitteli ja rapsutteli Tenoria ja koira nautti rauhallisena tytön hellyydestä ja läheisyydestä. Tarkkaillen samalla, puistossa olijoita, joiden joukossa oli myös hänen kohteensa ja tämän lapset, siirtyen lopulta hitaasti hiekkalaatikolle, koira vierellään ja skeittilauta kainalossaan, hän istuutui lautansa päälle ja Tenor kävi makoilemaan hänen vierelleen. Hiljaa Effie alkoi piirtää kepillä hiekkaan kuvioita ja alkoi jutella, lähinnä Freyalle: "Käyttekste usein leikkipuistossa?"
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 28-08-2016
Freya ja luokkatoverinsa, Kat, valmistelivat linnaan viimeistä tornia, vain vilkaisten lähestyvää koiraa ja tyttöä. He katsahtivat hämmentyneinä kaksikkoon ja toisiinsa, näiden asetuttua lähelle ja aloitettua keskustelua. Kumpikaan heistä kun ei tunnistanut tyttöä. Lopulta he vastasivat yksiäänisesti.
”Joo.”
”Joka viikko, jos on hyvät säät,” Freya lisäsi. Hän tarkkaili koiraa hieman hermostuneena, vaikka se makoilikin paikallaan täysin tyynenä. Hän ei nykyään enää pitänyt isoista koirista yhtä paljon kuin ennen, joskin suoranaista kammoa aiheuttivat lähinnä sutta muistuttavat rodut kuten saksanpaimenkoira tai siperianhuskyt.
”Katherine! Mennään jäätelölle!” nuori nainen huudahti läheisen puun juurelta jos tämä oli lukenut kirjaa. ”Freya, tuletko sinäkin?”
Freya katsoi hetken toverinsa äitiä. Mielellään hän olisi lähtenyt, mutta hän ja Hunter olivat jo saaneet jäätelöä puoli tuntia sitten eikä isä enää toiselle päästäisi ennen lounasta.
”Ei, kiitos. Söin jo yhden,” tyttö vastasi, väläyttäen lämpöisen hymyn Katherinen kömpiessä ylös ja rientäessä äitinsä luo.
Freya katsahti teinityttöön ja oletettavasti tämän koiraan, haluten poistua ison koiran läheltä mutta toisaalta häntä halutti silittää sitä, eläinrakas kun oli. Joten hän jatkoi jutustelua, muttei tehnyt elettäkään hauvan suuntaan, pitäen katseensakin uudessa tytössä silloin kun ei keskittänyt sitä hiekkalinnaan jonka yksityiskohtia viimeisteli.
”Oletko sinä juuri muuttanut tänne? En ole nähnyt sinua täällä aiemmin,” hän uteli. Vaikka hänestä oli yhä hieman hämmentävää, että teini-ikäinen vieras tuli rupattelemaan hänen ikäiselleen, tämä tyttö vaikutti ulos päin mukavalta ja Disney-fanilta, ja hän halusi auttaa jos tämä oli ihan uusi naapurustossa. Tiesihän hän itsekin millaista oli olla uusi, vaikkei hän omasta muutostaan paljonkaan muistanut sillä oli täyttänyt vasta kolme vuotta parin kuukauden päästä siitä. Ensimmäiset muistot olivat silti ensimmäisen vuoden ajalta.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie nyökkäsi tyttöjen yhtäaikaiselle vastaukselle ja väläytti pienen aidon hymyn. Kun joku huikkasi toisen tytön jäätelölle, Effie pohti lähtisikö tämä tyttö, jolle hän lähinnä jutteli myös, mutta tuo ei sentään lähtenyt ja Effie oli ehkä helpottunut.
"Tämä on Tenor. Tenor on tosi kiltti ja se on huolehtinut minusta aina, kun se ollut minulla", Effie kertoi tytölle ja lisäsi: "Se ei ole koskaan purrut minua, mutta kerran se puri murtovarasta."
"En minä täällä asu vakituisesti. Isäni tai isäpuoleni suunnittelee tänne muuttoa ja ajattelin tulla katselemaan millaista aluetta tämä on", Effie kertoi Freyalle ja katsoi tuota silmiin hymyillen. Ja silitteli toisella kädellään Tenorin korvantaustaa ja sai koiran kierähtämään kyljelleen vaatimaan rapsutuksia vatsalleen. Teini siirtyi lähemmäs koiraa ja polvistui tuon viereen, rapsutti enemmän. "Haluatko antaa Tenorille namin?" Effie kysyi tytöltä ja otti taskustan pienen rasian, jossa oli koiran nameja ja antoi yhden namin Freyalle ja samassa Tenor valpastui ja kierähti heti seisomaan, mutta tyttö komensi heti rauhallisesti koiran istumaan ja tuo totteli luonnollisesti heti, se ei ollut koskaan ollut tottelematon. Tenor haukahti käskevästi, mutta Effie torui koiraa, joka hiljeni heti. "Tenor haluaa tuon namin sinulta", Effie sanoi hymyillen ja rapsutti koiransa niskaa rauhallisesti.
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 29-08-2016
Ehdottomasti Freya tahtoi antaa koirulille namin, mutta epäröi tytön vakuutteluista huolimatta.
”Hei, Tenor,” Freya tervehti, hieman epävarmaan sävyyn ja hyvin rauhallisella eleellä ojensi oikeaa kättään sen suuntaan, namu avoimella kämmenellään. ”Ota siitä, mutta ethän syö kättäni samalla,” tyttö kehotti ja rohkaistui hieman, kun Tenor ahmaisi herkkupalansa ilman että sen hampaat edes hipaisivat hänen pientä kättään. ”Olet tosi komea poika,” tyttö kehaisi, ihaillen hyvin lihaksikasta ja kaunista eläintä, nyt kämmenensä hiekalla edessään. Tämä haukku oli selvästi täysikasvuinen.
”Onko hän jo aikuinen?”
Jacob asteli ripeästi, mutta rauhallisesti kohti hiekkalaatikkoa, katse koirassa. Hän oli hetkeä aiemmin lopettanut jäätelönsä ja huomannut kaksikon hakeutuneen hänen lapsensa luo. Hän oli huomioinut kaksikon, lähinnä suurikokoisen koiran, jo aiemmin, mutta ei nähnyt syytä silmälläpitoon koska eläin oli hihnan päässä ja rauhallinen. Rottwailerilta vaikutti, ja lisäksi rotunsa isommasta päästä. Vaikka se ei vaikuttanut varsinaisesti aggressiiviselta, oli yhä hihnan päässä, eikä rotu ollut erityisen vaaralliseksi luettu, ei niistä koskaan tiennyt. Tuota rotua ei oltu jalostettu seurakoiraksi, vaikka sitä olikin historiassa käytetty myös sokeiden opaskoirina. Kilteinkin koira saattaisi joskus yllättää, surullisia tarinoita oli maailmalla ollut useita, etenkin juuri roduista joita käytettiin muun muassa vahtikoirina.
Jos tämä yksilö sattuisi sellaiseksi, tuo varhaisteiniltä vaikuttava nuori tyttö ei voisi sitä estää. Monille aikuisille miehillekin tuon kokoisen koiran pitely olisi haaste, jos sen päässä naksahtaisi jostain syystä tai se tulkitsisi jonkin uhkana. Ei sillä että hänen suloinen pikku prinsessansa kovinkaan helposti lähettäisi uhkaavia viboja, mutta koirat tulkitsivat uhkaavaksi eleitä joita ihmiset eivät, ja hän oli huomioinut tyttönsä selittämättömästi syntyneen pelon isokokoisia koiria kohtaan mikä tunne saattaisi yhtä lailla laukaista epätoivotun reaktion tietynlaisissa koirissa. Täysin harmitonkin koira saattaisi innostua liikaa ja käydä vahinko. Eikä teini-ikäisen harkintakykyyn näissä asioissa, etenkään oman todennäköisesti rakkaan, lemmikkinsä suhteen pitänyt sokeasti luottaa.
”Hei, onko koirasi kunnolla lapsiin tottunut ja lapsiystävällinen?” Jacob tervehti vierasta parivaljakkoa, ystävälliseen mutta merkitsevän vaativaan sävyyn, tyttöä katsoen samalla kun puoliksi polvistui Freyan viereen, ja asetti kämmenensä suojelevasti tyttärensä päälaelle ja olkapäälle niin että oikea käsivartensa kiertyi tytön olkien edestä. Kaikella todennäköisyydellä eläin oli ainakin jonkin verran, kun se kerta leikkipuistossa liikkui eli puistovahdilla ei ilmeisesti ollut tullut tarvetta poistaa kaksikkoa kentältä. Mutta hän ei ollut huomannut sen olleen varsinaisesti vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ennen tätä.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie katsoi hymyillen tyttöä ja koiraansa, joka otti tytöltä namin hellästi ja heilutti häntäänsä iloisesti. Effie huomasi, kuinka tytön isä, mies jota hän tarkkaili salaa, asteli lähemmäs heitä, mutta vastasi tytölle: "On se, se on 13 vuotias."
Tyttö kertoi nuoremmalle, koirastaan hieman ja kun tuon nuoremman isä tuli paikalle, Effie nyökkäsi tuolle.
"Hei. On se se on ollut minulla 2 vuotiaasta asti ja se on aina ollut minun kanssa ja se ei ole koskaan purrut ketään, paitsi murtovarasta", tyttö kertoi miehelle ja katsoi tuota silmiin, pitäen aurinkolasejaan hetken ylhäällä silmistään. Kun hän laski aurinkolasit silmilleen, hän saattoi noiden suojassa tarkkailla tyttöä ja tämän isää.
"Se on ihan turvallinen. Eikä se ole koskaan käyttäytynyt agressiiviseksi, paitsi sitä murtovarasta kohtaan", hän lisäsi. "Eikä se ole koskaan ollut minulle tottelematon", tytö lisäsi ja rapsutti koiraa. Sitten hän sanoi Tenorille: "Tenor, sano päivää." Tenor nosti samantien oikean käpälänsä kohti miestä ja jos tuo tarttui käpälään, se haukahti tervehdyksensä.
RE: If there is no future, there must be no past - Stephen Hunter King - 29-08-2016
”Hyvää päivää vaan, Tenor,” Jacob sanoi pienen sydämellisen hymyn kera koiran tassua kätellen, toinen kätensä yhä tyttärensä olalla. Freya naurahti hilpeänä söpölle tempulle, ja isänsä kanssa katseen vaihdon myötä tulkitsi luvan silittää koiraa. Tyttö siirtyi hieman lähemmäs, mutta pysyi hiekkalaatikossa, ja rapsutteli Tenorin kaulaa, leperrellen sille kehuja.
”Hei! Epistä!” Hunter hihkaisi kiipeilykumppaneilleen havaittuaan perheensä puuhat ja Tenorin tervehdysmpun, ja ennen kuin kaverit ehtivät tajuta mistä tämä valitti poika oli jo kiirehtinyt alemmas ja loikannut alas, hyvää vauhtia ja innoissaan rientämässä myös paikalle. Hänhän se oli joka kaikkein eniten koiraa tahtoi, hän ei missään nimessä aikonut jäädä paitsi minkään koiran ihailusta!
”Hunter, muista säännöt!” Jacob komensi, huomatessaan pojan ryntäilevän lähestymisen.
Poika hiljensi vauhtinsa hölkäksi ja lopulta kävelyksi, ja koiran luo ehdittyään tarjosi rauhallisesti kättään sen nuuhkittavaksi. Kun hauva nuolaisi hänen sormiaan ja heilautti häntää, poika kurottautui silittelemään sen kaulaa ja rapsuttelemaan sen jykevää rintakehää. Karvakuono vaikutti syvän tyytyväiseltä kahden vekaran hellästä huomiosta, mikä sai Jacobinkin hieman luottavaisemmaksi, joskaan ei täysin varauksettomaksi sentään. Siinä koiraa katsellessaan hän huomioi sen vaikuttavan jo hyvin iäkkäältä, mikä vastasi tytön kertomusta ja arvioitua ikää, ja vähensi riehaantumisen riskiä.
”Hän on niiiin söpö!” Freya hehkutti, ja mielensä teki halata luppakorvaa mutta ei millään saanut itseään psyykattua siihen, niin ihanalta kuin tämä vaikuttikin.
”Ihan mahtava kaveri!” Hunter kehaisi. ”Sattuisiko sillä olemaan nuoria pentuja joita voisimme ostaa?” poika uteli innoissaan ja toiveikkaana teinityttöön katsoen, jonka oletti koiran emännäksi. Hän ei kiinnittänyt lainkaan huomiota nelijalkaisen iäkkääseen olemukseen, moiset seikat olivat viimeisenä mielessä koiran seurassa.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie hymyili koiransa kohteliaisuudelle ja siihen, että mies joka häntä kiinnosti, tuntui pitävän ainakin vähän Tenorista, ja rapsutteli tuon kaulaa hellästi, kun kuuli pojan huudon. Tyttö kääntyi katsomaan poikaa, jonka oli havainnut miehen pojaksi ja tytön veljeksi. Tenor nousi seisomaan, kun huomasi innokkaan lapsen ja luppakorvan häntä heilui vähän enemmän.
Effie katseli lapsia ja noiden paijailua ja katsoi miestäkin hymyillen. Kun Hunteriksi kutsuttu poika alkoi kysellä pennuista, Effie katsoi tuota virnuillen ja sanoi: "Olen sen ainoa pentu." Ja se oli oikeastan totta, sillä hän oli ollut 2 vuotiaasta asti koiransa kanssa ja koira oli ainoa, joka häntä oli kotona rakastanut. "Se ei ole tietääkseni koskaan tullut isäksi. Ei ainakaan koko sinä aikana, minkä se on minulla ollut", tyttö kertoi pojalle. "Ja vaikka olisi, en myisi niitä helposti, koska tämä rotu ei ole helppo. Minun täytyisi oikeasti olla täysin varma, että koiralla olisi varma johtaja, joka pystyy hallitsemaan sitä ja asettaa sille rajat ja että se saa hyvän kodin", tyttö sanoi fiksut ajatuksensa.
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 29-08-2016
Jacob pyöräytti silmiään pojan pentuintoilulle, ja lopulta nyökkäsi itsekseen hyväksyvästi tytön fiksulle vastaukselle.
”Isi, hankitaan mekin tämmöinen, sinä voit olla sen johtaja! Eikös poliisi käytä saksanpaimenkoirien lisäksi näitäkin? Ja sinähän olet työskennellyt koirienne koulutusyksikössäkin!” Hunter kerjäsi noin sadannen kerran kesän aikana, tai ainakin siltä se miehestä tuntui.
”Hunter…” hän aloitti rauhallisesti, muttei saanut asiaansa loppuun.
”Mutta tämä olisi mainio vahtikoira!” poika keskeytti inttäen, vaikkei hänellä ollut aavistustakaan rodusta. Tenor vain näytti vahdilta.
”Kyllä, kyllä,” Jacob totesi painokkaasti jotta saisi suunvuoron. "Mutta se ei ole pointti. Tiedät hyvin, että emme ota minkäänlaista koiraa nyt, koska arkisin kotona ei ole moneen tuntiin ketään ulkoiluttamassa sitä, ja te olette aivan liian pieniä ulkoiluttamaan vähänkin isompaa koiraa yksin,” hän muistutti noin sadannen kerran. ”Ja puhe oli, että jos joskus otamme hauvan, se on jonkinlainen noutaja. Rotu joka soveltuu seurakoiraksi ja on suhteellisen helppo hallittava koko perheelle. Minä en muuta mieltäni, poika,” mies lisäsi, kun Hunter vaikutti yhä itsepäisesti aikovan väittää vastaan. Viikari kuitenkin vaikeni isänsä merkitsevän kyllästyneen katseen myötä ja käänsi harmistuneen huomionsa takaisin Tenoriin.
”Saammeko heittää hänelle keppiä? Vai onko se jo liian vanha?” Freya kysyi, katsoen vuoroin tyttöön ja isäänsä, molempien lupaa hakien. Veljensä ja isänsä läsnäollessa hän uskaltaisi vaikka mitä isonkin koiran kanssa.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie huomasi miehen pienen nyökkäyksen ja jäi seuraamaan isän ja pojan välistä keskustelua. Hän piti kuulemastaan, siis siitä, että mies oli tottunut koiriin, mutta ei hän silti ehkä antaisi pentuja näille tuosta vain, jos niitä olisi, vaikka mies vaikutti varmalta. "Vaikka hallitsisikin koiria, niin täytyy ensin olla selkeä tieto, mihin tarkoitukseen koiran hankkii, esimerkiksi tämä koira hankittiin alunperin täysin väärin perustein ja rotukin olisi pitänyt olla ihan toinen", Effie puhui sillä viisaudella, mitä koiria oli oppinut tuntemaan. "Lapsiperheeseen sopii ehkä paremmin joku seurarotu. On oikeastaa ihme, että Tenor on ollut Tenor. Mitä minä olen vuosien aikana tutkinut koirarotuja ja hankkinut tietoa niistä, Tenor ei ole tyypillinen rottweiler. Paitsi vahtiessaan. Mutta Tenor on alusta pitäen pitänyt minua pomona, vaikka se olikin ensimmäiset vuodet meistä kahdesta se joka oli aina aikuinen", Effie kertoi lapsille, vilkaisten välillä noiden isääkin.
Kun Freya kysyi saisiko Tenorille heittää keppiä, Effie vilkaisi lasten isää ja sanoi sitten: "Kyllä sille minun puolestani sa heittää keppiä. Vaikka sillä onkin ikää, niin se rakastaa leikkimistä ja varsinkin keppien tai frisbeen noutamista, mutta en ottanut frisbeetä tänään mukaan. Tenor on varsin leikkisä vielä ja osaa leikkiä rauhallisesti."
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 29-08-2016
Jacob toivoi että tytön puheet jotka vahvistivat hänen juuri muistuttamaansa jo moneen kertaan antamaansa pointtia seurakoirasta, siitä ettei heidän tarpeisiinsa sovi mikä tahansa rotu kuten esimerkiksi ei tämä – poika kun oli haaveillut ja ehdotellut jos jonkinlaista rotua kesän aikana vaikka missään vaiheessa ei koiran hankintaan oltu suostuttu, saisivat pojan jättämään väittelyn ainakin tältä erää. Nyt kun siis joku toinenkin oli sanonut samaa, joku koiranomistaja.
”Hmmh…Leikkikää vain, mutta pian lähdetään lounaalle,” mies myöntyi ja muistutti, sisarusten kiirehtiessä etsimään sopivan kokoista kepukkaa vaahteran luota hän istahti hiekkalaatikkoa lähinnä olevalle penkille sillä laatikon reunalla pidemmän päälle istuskelu ei hänen pituudellaan enää ollut mukavaa.
”Ehkä se on sekarotuinen?” hän ehdotti katsoessaan vanhuksen jolkottavan lasten perässä, Freyan kutsuttua sitä mukaan. Hän ei ainakaan keksinyt loogisempaa selitystä sille ettei yksilö käyttäytynyt suurimmaksi osaksi rodulleen tyypillisesti. Etenkin kun oli saanut käsityksen, että koira oli saapunut perheeseen hieman vanhempana eikä luovutusikäisenä.
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie päästi koiransa irti ja lasten mukaan leikkimään. Tenor innostui kovasti pyynnöstä lähteä mukaan. Koira haukahteli innoissaan ja Effie katsoi noita, siirtyen skeittilaudallaan miehen viereen istumaan.
"Voi olla. Mutsi osti sen viinapullolla, joltain deekulta", tyttö sanoi nolona ja lisäsi: "Mä olin sillon jotain kaks ja se hankki ensimmäisen koiran, joka vastaantuli, rauhoittaakseen mun levottomuutta. Oli kyl aika hyvä tsäkä, että se koira oli Tenor. Se ois voinu olla jotain ihan muuta." Effie ymmärsi itsekin äitinsä ratkaisun olleen tosi hölmö. "Oon mä tutkinut koirarotuja paljon ja siinä voi hyvinkin olla jotain noutajaa tai paimenkoiraa. Ainakin se paimensi mua kun skidi. Emmä koskaan lastenvahdeista pitänyt. Olin vaan Tenorin kanssa jossain nurkassa tai omassa huoneessa ja lastenvahti tölläs telkkaria", Effie paljasti palan lapsuudestaan.
Tenor juoksi innoissaan lasten mukana ja haki noiden heittämää keppiä takaisin ja käyttäytyi aika pentumaisesti. Se rakasti leikkimistä Effie nojasi rennosti selkänojaa vasten, tarkkaillen koiran käyttäytymistä, mutta Tenor oli kiltti ja rauhalinen lapsille.
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 29-08-2016
”Onneksi niin…” Jacob totesi lastensa leikkiä seuraillen. Tuon tytön äiti kuulosti kauhistuttavan vastuuttomalta, alkoholistin kasvattama koira - etenkin yksilö jossa oli rottwaileria – olisi hyvin voinut olla aggressiivinen tai muuten epätasapainoinen, ja hän toivoi tämän parantaneen tapojaan myöhemmin, mutta ei kokenut paikakseen kritisoida täysin vieraiden kaukaisia valintoja.
”Onneksi myös Tenorille. Se vaikuttaa hyvin onnelliselta, toisin kuin olisi jos olisi jäänyt alkoholistin huostaan. Hauska nimi sillä, muuten. Miten päädyitte siihen?” hän jutteli, kääntäen katseensa tyttöön vierellään. Hän arveli sen liittyvän ison koiran kumeaan haukkuun, mutta syy voisi aina olla jotain aivan muutakin. "Vai oliko se hänen nimensä jo teille adoptoidessa?"
RE: If there is no future, there must be no past - Effie Clayton - 29-08-2016
Effie nyökkäsi miehen sanoille. Hän pohti samoja asioita, kuin mieskin. "Niin minustakin", Effie sanoi hymyillen hieman ja käänsi katseensa mieheen sanoen: "No kahdesta syystä, sen ääniala on kuin Tenorilla ja rakastan laulamista, joten halusin sille musikaallisen nimen. Sitä kutsuttiin aikaisemmin vain hurtaksi ja kun opin mitä Tenori tarkoittaa siitä tuli sen nimi. Tai vanhemmat kutsuivat sitä hurtaksi, minä kutsuin sitä Hummaksi, Jokeksi, Lerpaksi, Vuhvuh." Effien ääni oli lopussa hieman huvittunut, sillä olihan ne nimet aika hupsuja, mutta lapselle hyvinkin loogisia. "Teillä ei vissiin ole lemmikkejä, kun koirakuume vaivaa?" tyttö esitti kysymyksen.
RE: If there is no future, there must be no past - Jacob King - 29-08-2016
”Ei. Minä pidän kyllä eläimistä, mutta en kaipaa lemmikkiä. Odotan, että edes toinen heistä on sen verran kypsä ettei hoito lopahda muutamassa kuukaudessa uutuudenviehätyksen haihduttua vaan että vastuuta kannetaan lemmikin koko elämän ajan. Vaikka toki päävastuu on silti minulla, kunnes he itse lentävät pesästä,” hän vastasi ja katseli taas tenaviaan. Hunter oli heittäytynyt halaamaan Tenoria jonka häntä vipatti vimmatusti. Mies hymyili itsekseen ja hetken toivoi että voisi joskus hankkia Hunterille koiranpennun, poika kun oli pienen ikänsä ollut erityisesti juuri koiraihminen. Hänellä ei ollut epäilystäkään etteikö viikari pitäisi koirasta hyvän huolen aikanaan, sitten kun olisi kypsynyt vielä joitakin vuosia.
”Kiitos, että annat heidän leikkiä koirasi kanssa. Mukavaa, että Hunter saa edes pieniä tällaisia hetkiä, ja Freya totutella uudestaan isoihin koiriin,” mies sanoi, vilkaisten pienesti hymyillen seuralaiseensa.