30-08-2016, 05:04 PM
Effietä harmitti hieman, ettei ollut ottanut piirustusvälineitään mukaan, mutta toisaalta, ei hän ollut alunperinkään suunnitellut tulevansa piirtämään. Hän tuli tutkimaan ja kartoittamaan sisäiseen tyhjyytensä tietoa. Hän käänsi katseensa hetkeksi mieheen. Onko tämä mies minun isäni? Onko hänessä yhtään samaa mitä minussa?
Hän oli jo kertonut tälle miehelle sen, mitä ei ollut kertonut niille ihmisille, jotka hänet olivat kasvattaneet, äidille ja isäpuolelle. "Haluaisin niin paljon. Ehkä minusta tulee etsivä, tai sitten kuvataiteilija tai laulaja. Eikä se jalkapallokaan ole pois suljettu. Tai sitten luonnontutkija ja tekisin asioita, eläinten hyväksi. Puhdistaisin maailman luonnot ja lähtisin tutkimaan maailmaa, luontoa ja eläimiä", kertoessaan haaveistaan saattoi havaita, miten paljon harrastukset, ja varsinkin luonnon ja eläintenhyvinvointi merkitsi Effielle. Hänen sisimmässään kuitenkin oli kaikkea tuota tärkeämpi kaipuu. Kaipuu saada tutustua biologiseen isään. Ainakin tämä mies oli hänen tutkimustulostensa ainoa vaihtoehto, mutta hän ei ainakaan heti voinut sitä sanoa. Tyttö alkoi ajatuksissaan raapia käsiään, sillä häntä hieman hermostutti. Ensivaikutelma tästä isävaihtoehdosta miellytti Effietä kovasti. Tuo oli kuitenkin rauhallinen ja kaikkea muuta kuin uhkaava, kohteli isällisen rakastavasti noita nuorempiakin lapsia, tavalla, jota Effie ei ollut koskaan saanut kokea.
Hän oli jo kertonut tälle miehelle sen, mitä ei ollut kertonut niille ihmisille, jotka hänet olivat kasvattaneet, äidille ja isäpuolelle. "Haluaisin niin paljon. Ehkä minusta tulee etsivä, tai sitten kuvataiteilija tai laulaja. Eikä se jalkapallokaan ole pois suljettu. Tai sitten luonnontutkija ja tekisin asioita, eläinten hyväksi. Puhdistaisin maailman luonnot ja lähtisin tutkimaan maailmaa, luontoa ja eläimiä", kertoessaan haaveistaan saattoi havaita, miten paljon harrastukset, ja varsinkin luonnon ja eläintenhyvinvointi merkitsi Effielle. Hänen sisimmässään kuitenkin oli kaikkea tuota tärkeämpi kaipuu. Kaipuu saada tutustua biologiseen isään. Ainakin tämä mies oli hänen tutkimustulostensa ainoa vaihtoehto, mutta hän ei ainakaan heti voinut sitä sanoa. Tyttö alkoi ajatuksissaan raapia käsiään, sillä häntä hieman hermostutti. Ensivaikutelma tästä isävaihtoehdosta miellytti Effietä kovasti. Tuo oli kuitenkin rauhallinen ja kaikkea muuta kuin uhkaava, kohteli isällisen rakastavasti noita nuorempiakin lapsia, tavalla, jota Effie ei ollut koskaan saanut kokea.