If there is no future, there must be no past

[Jacob King]

Jacob toivoi että tytön puheet jotka vahvistivat hänen juuri muistuttamaansa jo moneen kertaan antamaansa pointtia seurakoirasta, siitä ettei heidän tarpeisiinsa sovi mikä tahansa rotu kuten esimerkiksi ei tämä – poika kun oli haaveillut ja ehdotellut jos jonkinlaista rotua kesän aikana vaikka missään vaiheessa ei koiran hankintaan oltu suostuttu, saisivat pojan jättämään väittelyn ainakin tältä erää. Nyt kun siis joku toinenkin oli sanonut samaa, joku koiranomistaja.

”Hmmh…Leikkikää vain, mutta pian lähdetään lounaalle,” mies myöntyi ja muistutti, sisarusten kiirehtiessä etsimään sopivan kokoista kepukkaa vaahteran luota hän istahti hiekkalaatikkoa lähinnä olevalle penkille sillä laatikon reunalla pidemmän päälle istuskelu ei hänen pituudellaan enää ollut mukavaa.
”Ehkä se on sekarotuinen?” hän ehdotti katsoessaan vanhuksen jolkottavan lasten perässä, Freyan kutsuttua sitä mukaan. Hän ei ainakaan keksinyt loogisempaa selitystä sille ettei yksilö käyttäytynyt suurimmaksi osaksi rodulleen tyypillisesti. Etenkin kun oli saanut käsityksen, että koira oli saapunut perheeseen hieman vanhempana eikä luovutusikäisenä.