19-03-2016, 04:18 AM
Cullodena katsoi eteensä istuvaa miestä. Hetken aikaa hän taas pohti Kermichiä ja sanoi: "Mä olen miettinyt, että jos kävisin sitä katsomassa." Dena niin kovasti tahtoi nähdä isoveljensä ja lisäsi: "Isäkin on siellä", hän mutisi vielä, mutta lisäsi vielä: "En tiedä missä kunnossa se on. Se joutui 11.10.1977 sinne, silloin luolonsyöjät teki iskun ja isä oli yks kiinnijääneistä." Dena oli luullut sen tunteen olevan kuollut hänen sisällään, mutta nyt... Se tunne tuli vuosien jälkeen takaisin ja toi kyyneleet nuoren naisen silmiin. "Isä järkyttyi äidin kuolemasta tosi pahasti. Se myi kaikki tavarat parin päivän sisällä ja vei mut Nat-sedän luo ja jätti sinne. Se ei käynyt kuin kerran katsomassa mua siellä. Silloin kun Tylypahkasta tuli kirje", Denan ääni oli hieman katkera, hän olisi kovasti tarvinnut isäänsä silloin, mutta isä ei ollut enää tullut takaisin. "Se katos pitkäksi aikaa kapakoihin ja kun mä näin sen sillon siinä lehdessä 12.10, se oli muuttunut ihan hirveästi. Tunnistin sen niistä silmistä", Dena puheli.
Nuori nainen kuunteli Jacobin näkemyksen, merkilliseen kysymykseenä ja esitti heti perään uuden: "Kyllähän mä tiedän, että ankeuttajat saa ajattelemaan kurjimpia asioita ja voimaan huonosti, mutta muistaako ne sitten ollenkaan niitä hyviä asioita?" Dena oli kerran kohdannut ankeuttajia, vuosia sitten, mutta suojelius oli ne pitänyt loitolla, joten niiden vaikutus ei ollut päässyt mieleen vaikuttamaan. Onneksi. Dena ei kuitenkaan voinut syrjäyttää ajatusta, että tahtoisi käydä katsomassa veljeään siellä. "Kermichi sanoi joskus, että jos hän äidin kuoleman saisi julmasti kostaa, niin istuisi rangaistuksen mielellään, kunhan koston saisi", Dena sanoi ja lisäsi pikaisesti: "Mutta silti mä haluaisin kovasti käydä katsomassa niitä."
******
Kun pojat olivat päässeet yhteisymmärrykseen vuoroista, Dumo meni eteiseen ja alkoi kuuluvasti laskea: "Yy, kaa, koo, nee..." Hitaasti hän luetteli numerot: "Yytoo, kaatoo ... ... kakskyt. Tullaan!" Dumo meni hieman isoissa numeroissa sekaisin ja taisi pari lukua unohtaa välistä, mutta se oli tahatonta. Hän lähti etsimään poikaa. Dunmore katsoi ensin ruokasalista ja siirtyi lopulta olohuoneeseen. Hän katsoi pöydän alta, tuloksetta ja sohvan takaa. Hän hieman tuli apeaksi ja vei etusormen suuhunsa ja imi sitä, samalla kun mietti, missähän Stephen piilottelisi. Hän katsoi vielä isommat kolot ja oli poistumassa olohuoneesta, kun hän kompastui mattoon ja sattumalta kaatui, muutaman sentin päähän pojan piilosta. Dumon huulille levisi todella leveä ja onnellinen hymy, kun hän huusi: *Zeppen löyty!"
Nuori nainen kuunteli Jacobin näkemyksen, merkilliseen kysymykseenä ja esitti heti perään uuden: "Kyllähän mä tiedän, että ankeuttajat saa ajattelemaan kurjimpia asioita ja voimaan huonosti, mutta muistaako ne sitten ollenkaan niitä hyviä asioita?" Dena oli kerran kohdannut ankeuttajia, vuosia sitten, mutta suojelius oli ne pitänyt loitolla, joten niiden vaikutus ei ollut päässyt mieleen vaikuttamaan. Onneksi. Dena ei kuitenkaan voinut syrjäyttää ajatusta, että tahtoisi käydä katsomassa veljeään siellä. "Kermichi sanoi joskus, että jos hän äidin kuoleman saisi julmasti kostaa, niin istuisi rangaistuksen mielellään, kunhan koston saisi", Dena sanoi ja lisäsi pikaisesti: "Mutta silti mä haluaisin kovasti käydä katsomassa niitä."
******
Kun pojat olivat päässeet yhteisymmärrykseen vuoroista, Dumo meni eteiseen ja alkoi kuuluvasti laskea: "Yy, kaa, koo, nee..." Hitaasti hän luetteli numerot: "Yytoo, kaatoo ... ... kakskyt. Tullaan!" Dumo meni hieman isoissa numeroissa sekaisin ja taisi pari lukua unohtaa välistä, mutta se oli tahatonta. Hän lähti etsimään poikaa. Dunmore katsoi ensin ruokasalista ja siirtyi lopulta olohuoneeseen. Hän katsoi pöydän alta, tuloksetta ja sohvan takaa. Hän hieman tuli apeaksi ja vei etusormen suuhunsa ja imi sitä, samalla kun mietti, missähän Stephen piilottelisi. Hän katsoi vielä isommat kolot ja oli poistumassa olohuoneesta, kun hän kompastui mattoon ja sattumalta kaatui, muutaman sentin päähän pojan piilosta. Dumon huulille levisi todella leveä ja onnellinen hymy, kun hän huusi: *Zeppen löyty!"