19-03-2016, 04:16 AM
Dena oli kuvitellut, että hermoilisi koko ajan, mutta loppujen lopuksi hän pystyi rentoutumaan miehen seurassa ja kertoili tuolle tapahtumien kulusta. Dena pohti, että mieskin oli ehkä menettänyt jonkun läheisen. Kun Jacob mainitsi, että Denan kaltaiaisia voisi olla enemmän, nuori nainen punastui jonkin verran. Niin, harva olisi selvinnyt siitä. ”Mä olen aina jotenkin ajatellut, että äiti on tuolla jossain ja näkee minut. Vaikka mulla välillä menikin tosi huonosti, niin musta tuntuu, että mä halusin näyttää äitille, että mä pystyn kyllä”, Dena selitti Jacobille ja liikutti sormeaan pöydän pinnalla.
”Sai. Luulen, että Kermichikin olisi alun perin mieluummin liittynyt Feeniksin kiltaan, mutta meissä molemmissa oli niin suuri halu kostaa äidin kuolema, että hän liittyi molempien puolesta päinvastaiselle puolelle”, Dena sanoi, huokaisten syvään. Kermichin ajattelu, sai tytön olon jotenkin haikeaksi. ”Tuntuu pahalta tietää, että vaikka kaikki muut pitivät Kermichiä pahana, hän oli oikeasti kiltti ja lempeä, minulle. Kaikki luihuiset pelkäsivät häntä kouluaikoina, koska tunsivat hänen julman puolensa. Minun piti pitää sitä roolia yllä, että palvoisin Voldemorttia, vaikka palvoin enemmän Kermichiä. Kermichi palvoi Voldemorttia. Vaikka hän tekikin paljon pahaa Voldemortin käskystä, en minä hyväksynyt niitä, vaikka muuta väitin. Moni tupatovereista oli aina kuvitellut, ekasta vuodesta asti, että minustakin tulisi kuolonsyöjä. ”, Dena selitti, ehkä enemmän itselleen kuin Jacobille ja jatkoi: ”Mutta ei musta olisi ollut siihen. Sitä paitsi Kermichi vannotti minua, etten liittyisi. Jos olisin liittynyt, olisi kosto ollut motiivi, mutta Kermichin vuoksi en liittynyt, hän lupasi suorittaa koston.” Denan sisällä oli jokin pakonomainen tarve kertoa Jacobille nämä asiat, ei vakuutteluksi, mutta nyt kun hän kertoi ne, ensimmäistä kertaa jollekin, hän pystyi katsomaan niitä asioita itsekin.
Aiheen vaihtuessa työpaikkaan, Dena hymyili leveästi, hän nimittäin piti kovasti työstään. ”Olen ihmeiden eläintarhassa, eläintenhoitajana ja myyjänä. Me asumme Dumon kanssa Tottenhamissa. Asuin sitä ennen pienessä läävässä Sohossa, mutta kun Dumo löytyi, Nat-setä hankki minulle ja pojalle asunnon Tottenhamista. Soho ei ole mikään ihanteellinen tai läheskään turvallinen asuinpaikka”, Dena kertoi. ”Jos Nat-setää ei olisi, elämä olisi varmaan paljon vaikeampaa, meidän ei tarvitse maksaa vuokraa, koska Nat-setä omistaa sen asunnon, meille jää vain kaikki asumiskulut ja se helpottaa huomattavasti meidän asumista. Sekin on helppoa, että jos joudun olemaan lomien aikana paljon töissä, niin Dumo voi viettää aikaa Nat-sedän luona”, nuori nainen lisäsi, hän todellakin arvosti kaikkea sitä apua, mitä oli saanut, Cullodenan silmät muuttuivat kissamaisen viiruiksi ja jokseenkin läpitunkeviksi, kun hän katsoi Jacobin silmiin ja kysyi: ”Uskotko sinä, että äiti ohjaa tuolta jostain tapahtumia meille helpommaksi?”
******
Vaaleahiuksinen Dunmore, katsoi hieman tyhjällä katseellan Stepheniä ja lähti hymyillen seuraamaan poikaa. Hän katsoi pihalle ja mutisi hiljaa, sössöttävällä äänellä: ”Eikö voitaisi piiloutua vain zisälle?” Hän tahtoi olla sisällä, koska Denakin oli sisällä, hän piti isosiskoaan turvallisena ja luotti tuohon. Sisko oli hänelle kuin äiti, mutta vain sisko silti.
Dumo seurasi poikaa ruokasaliin ja sieltä eteiseen. Hän hymyili leveästi, kun Dena vilkaisi häneen hymyillen. Hän huomasi pojan luikkivan yläkertaan, joten tietenkin hän lähti nopeasti perään. Hänen jalkansa lipesi, mutta hän silti jatkoi kiipeämistä, sillä ei tahtonut jäädä jälkeen. ”Selvä on”, hän vastasi, kun poika kertoi, miten komeroon pääsisi, hän yritti muistaa kaiken, mitä Stephen kertoisi. Dunmore katsoi kylpyhuoneeseen ja sitten tytön huoneen ovea. Kohta hän taas seurasi Stepheniä ja kurkkasi seuraavaan huoneeseen.
Dumo koitti nopeasti katsoa reitin toimistoon ja varastoon, seuraten Stepheniä tuon huoneelle. Kun pienempi pojista kehoitti odottamaan hetken, Dumo katsoi ja osoitti kylppärin suuntaan, sanoen: ”Joo, mä käyn tuolla sillä välin.” Hän ehti nopeasti hoitamaan tarpeensa ja palasi kädet pestyään pojan luo ja vilkaisi banaania lattialla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Hänen puheensa oli aina ollut hieman epäselvää ja siitäkin kuuli, ettei hän ollut ihan täyspäinen, mutta se ei häntä vaivannut, mutta muiden kiusaaminen vaivasi. Onneksi Stephen ei kiusannut. ”Minä voin eziä eka.”
”Sai. Luulen, että Kermichikin olisi alun perin mieluummin liittynyt Feeniksin kiltaan, mutta meissä molemmissa oli niin suuri halu kostaa äidin kuolema, että hän liittyi molempien puolesta päinvastaiselle puolelle”, Dena sanoi, huokaisten syvään. Kermichin ajattelu, sai tytön olon jotenkin haikeaksi. ”Tuntuu pahalta tietää, että vaikka kaikki muut pitivät Kermichiä pahana, hän oli oikeasti kiltti ja lempeä, minulle. Kaikki luihuiset pelkäsivät häntä kouluaikoina, koska tunsivat hänen julman puolensa. Minun piti pitää sitä roolia yllä, että palvoisin Voldemorttia, vaikka palvoin enemmän Kermichiä. Kermichi palvoi Voldemorttia. Vaikka hän tekikin paljon pahaa Voldemortin käskystä, en minä hyväksynyt niitä, vaikka muuta väitin. Moni tupatovereista oli aina kuvitellut, ekasta vuodesta asti, että minustakin tulisi kuolonsyöjä. ”, Dena selitti, ehkä enemmän itselleen kuin Jacobille ja jatkoi: ”Mutta ei musta olisi ollut siihen. Sitä paitsi Kermichi vannotti minua, etten liittyisi. Jos olisin liittynyt, olisi kosto ollut motiivi, mutta Kermichin vuoksi en liittynyt, hän lupasi suorittaa koston.” Denan sisällä oli jokin pakonomainen tarve kertoa Jacobille nämä asiat, ei vakuutteluksi, mutta nyt kun hän kertoi ne, ensimmäistä kertaa jollekin, hän pystyi katsomaan niitä asioita itsekin.
Aiheen vaihtuessa työpaikkaan, Dena hymyili leveästi, hän nimittäin piti kovasti työstään. ”Olen ihmeiden eläintarhassa, eläintenhoitajana ja myyjänä. Me asumme Dumon kanssa Tottenhamissa. Asuin sitä ennen pienessä läävässä Sohossa, mutta kun Dumo löytyi, Nat-setä hankki minulle ja pojalle asunnon Tottenhamista. Soho ei ole mikään ihanteellinen tai läheskään turvallinen asuinpaikka”, Dena kertoi. ”Jos Nat-setää ei olisi, elämä olisi varmaan paljon vaikeampaa, meidän ei tarvitse maksaa vuokraa, koska Nat-setä omistaa sen asunnon, meille jää vain kaikki asumiskulut ja se helpottaa huomattavasti meidän asumista. Sekin on helppoa, että jos joudun olemaan lomien aikana paljon töissä, niin Dumo voi viettää aikaa Nat-sedän luona”, nuori nainen lisäsi, hän todellakin arvosti kaikkea sitä apua, mitä oli saanut, Cullodenan silmät muuttuivat kissamaisen viiruiksi ja jokseenkin läpitunkeviksi, kun hän katsoi Jacobin silmiin ja kysyi: ”Uskotko sinä, että äiti ohjaa tuolta jostain tapahtumia meille helpommaksi?”
******
Vaaleahiuksinen Dunmore, katsoi hieman tyhjällä katseellan Stepheniä ja lähti hymyillen seuraamaan poikaa. Hän katsoi pihalle ja mutisi hiljaa, sössöttävällä äänellä: ”Eikö voitaisi piiloutua vain zisälle?” Hän tahtoi olla sisällä, koska Denakin oli sisällä, hän piti isosiskoaan turvallisena ja luotti tuohon. Sisko oli hänelle kuin äiti, mutta vain sisko silti.
Dumo seurasi poikaa ruokasaliin ja sieltä eteiseen. Hän hymyili leveästi, kun Dena vilkaisi häneen hymyillen. Hän huomasi pojan luikkivan yläkertaan, joten tietenkin hän lähti nopeasti perään. Hänen jalkansa lipesi, mutta hän silti jatkoi kiipeämistä, sillä ei tahtonut jäädä jälkeen. ”Selvä on”, hän vastasi, kun poika kertoi, miten komeroon pääsisi, hän yritti muistaa kaiken, mitä Stephen kertoisi. Dunmore katsoi kylpyhuoneeseen ja sitten tytön huoneen ovea. Kohta hän taas seurasi Stepheniä ja kurkkasi seuraavaan huoneeseen.
Dumo koitti nopeasti katsoa reitin toimistoon ja varastoon, seuraten Stepheniä tuon huoneelle. Kun pienempi pojista kehoitti odottamaan hetken, Dumo katsoi ja osoitti kylppärin suuntaan, sanoen: ”Joo, mä käyn tuolla sillä välin.” Hän ehti nopeasti hoitamaan tarpeensa ja palasi kädet pestyään pojan luo ja vilkaisi banaania lattialla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Hänen puheensa oli aina ollut hieman epäselvää ja siitäkin kuuli, ettei hän ollut ihan täyspäinen, mutta se ei häntä vaivannut, mutta muiden kiusaaminen vaivasi. Onneksi Stephen ei kiusannut. ”Minä voin eziä eka.”