19-03-2016, 04:06 AM
Dena ehti hyvän aikaa pohtimaan oliko idea sittenkään hyvä, hän huomasi ikkunasta kurkkivan pojan ja koitti hymyillä. Kun ovi avautui, ei hän ehtinyt ensimmäistäkään tavua sanomaan, kun ovi paiskattiin jo kiinni. Cullodena oli hämillään ja katsoi veljeään hymyillen.
Lunta alkoi hiljalleen putoamaan taivaalta. Dumo, yritti pyydystää hiutaleita kielensä päällä, mutta säikähti oviaukkoon ilmestynyttä miestä ja asteli sisarensa taa ja kurkisteli sieltä.
Miehen kysymys, sai Denan hymyilemään, mies ei ollut muuttunut muistikuvasta yhtään. "Teitä, sir", nuori nainen vastasi lämpimästi hymyillen. Kun hän hetken mietti sanojaan, hän lisäsi: "Autoitte mua kerran, vuosia sitten. Olen Dena Aiken."
Denan katse tarkkaili valppaasti miestä, kun hänen kätensä, veti Dumon, selkänsä takaa esiin. "Tämä on Dunmore", hän esitteli pojan vieraalle. "Dumo", poika sanoi lempinimensä ja pokkasi miehelle, perääntyen takaisin siskonsa taa turvaan.
Dena mietti mitä sanoisi miehelle, hän oli miettinyt sitä pitkään, mutta yhtäkkiä mieleen ei pälkähtänyt mitään. "Oikeastaan me, tai minä haluaisin, tuota", Cullodena alkoi kakistella, sillä miten sanoa kiitos, järkitavalla. "Minä, tuota, haluaisin kovasti, vain", Dena yritti jälleen sanoa asiaa, mutta se oli hieman hankalaa, lopulta hän ojensi lahjapussin miehelle ja sanoi: "Kiitos." Hänen katseestaan näki, että hänen sanansa tulivat vilpittömästi, aidosta tunteesta. "Tehän olette Jacob King?"
Lunta alkoi hiljalleen putoamaan taivaalta. Dumo, yritti pyydystää hiutaleita kielensä päällä, mutta säikähti oviaukkoon ilmestynyttä miestä ja asteli sisarensa taa ja kurkisteli sieltä.
Miehen kysymys, sai Denan hymyilemään, mies ei ollut muuttunut muistikuvasta yhtään. "Teitä, sir", nuori nainen vastasi lämpimästi hymyillen. Kun hän hetken mietti sanojaan, hän lisäsi: "Autoitte mua kerran, vuosia sitten. Olen Dena Aiken."
Denan katse tarkkaili valppaasti miestä, kun hänen kätensä, veti Dumon, selkänsä takaa esiin. "Tämä on Dunmore", hän esitteli pojan vieraalle. "Dumo", poika sanoi lempinimensä ja pokkasi miehelle, perääntyen takaisin siskonsa taa turvaan.
Dena mietti mitä sanoisi miehelle, hän oli miettinyt sitä pitkään, mutta yhtäkkiä mieleen ei pälkähtänyt mitään. "Oikeastaan me, tai minä haluaisin, tuota", Cullodena alkoi kakistella, sillä miten sanoa kiitos, järkitavalla. "Minä, tuota, haluaisin kovasti, vain", Dena yritti jälleen sanoa asiaa, mutta se oli hieman hankalaa, lopulta hän ojensi lahjapussin miehelle ja sanoi: "Kiitos." Hänen katseestaan näki, että hänen sanansa tulivat vilpittömästi, aidosta tunteesta. "Tehän olette Jacob King?"