19-03-2016, 04:04 AM
Jacob oli saanut rennon vapaa-aamun pitkästä aikaa. Kumppaninsa Carrie oli lähtenyt viimeisille jouluostoksille ja muksut nukkuivat erityisen pitkään. Tosin johtuen vain siitä että illalla oli kestänyt erityisen pitkään että nämä olivat simahtaneet, vasta puolen yön maissa. Jacob oli itse nukkunut tavallista pidempään, yhdeksään asti. Hän oli juuri rentoutunut tunnin verran kylvyssä ja saanut vihdoin luettua kauan kesken olleen dekkarinovellin loppuun.
He eivät odottaneet vieraita joten hän ajatteli ensin pukeutua rennosti sisävaatteisiin, mutta päätti kuitenkin vetää ylleen tummansiniset farkut ja vaaleansinisen nappipaidan, jonka jätti ylhäältä hieman auki. Kun todennäköisesti tulisi lähdettyä tenavien kanssa ulos jossain vaiheessa.
Mies vilkaisi yöpöydällään istuvaa radiokelloa, joka näytti kymmentä. Lapset olivat siis uinuneet nyt noin kymmenen tuntia. Ne voisi herätellä tunnin sisään...varsinkin kun se pikkumies ei tuntunut väsyvän sitten millään vaikkei edes nukkunut enää päiväunia toisin kuin siskonsa.
Mies asteli rauhassa alakertaan ja katseli ympärilleen. Talo oli joulua varten täysin valmis; ulko-ovessa roikkui iso kaunis kranssi, sisällä seiniä koristivat muutamat tenavien askartelemat lumihiutaleet ja jouluiset piirustukset, etupuolen ikkunoissa oli sinisiä ja valkoisia jouluvaloja ja kaarikyntteliköt – tosin ne pidettiin päällä vasta hämärän jälkeen. Takkojen reunoilla oli oikeita kynttilöitä, olohuoneen pöydällä oli valkoinen joulukaktus ja ruokasalin pöydällä punainen joulutähti, olohuoneessa sohvan ja ikkunan välisessä nurkassa seisoi komea ja tuuhea aito kuusi. Se oli tänä vuonna koristeltu siniseen ja kultaiseen värimaailmaan, hieman punaistakin mukana, sähköiset kynttilät olisivat oikean liekin värisiä.
Lahjoja kuusen alla ei vielä ollut. Ne asetettaisiin sinne vasta lähempänä aamun sarastusta, jotta tenavat eivät juoksentelisi koko yötä katsomassa kun eivät tienneet mihin aikaan siellä jotain olisi.
Jacob siirtyi ruokasalin poikki keittiön puolelle juodakseen päivän ensimmäisen kupillisen kahvia, napattuaan ensin sisäeteisestä mukaansa langattoman puhelimen. Hän aikoi vain pikaisesti soittaa ystävälleen Danielille, varmistaakseen seuraavan päivän ohjelman. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän istui yhä keittiön pöydän ääressä ja oli yhä puhelimessa, kahvikuppinsa puolillaan, sillä keskustelu oli tyypilliseen tapaansa kulkeutunut aina vain uuteen asiaan. He olivat yhtä läheiset kuin veljekset, mutta eivät olleet pariin viikkoon tavanneet sillä Daniel oli vaimonsa kanssa viettänyt joulunalusaikaa ulkomailla.
Ovikellon ääni palautti hänet nykyhetkeen, mutta hän ei ehtinyt kunnolla reagoida saati lopettaa puhelua, kun talon nuorempi mies rymisti portaita alas.
5-vuotias poika paljain jaloin ja tummansinisessä pyjamassa jossa oli komeita tyrannosaurus Rexin kuvia, oli avaamassa ovea enemmän kuin mielellään. Vekara kiskoi paksun välioven auki ja kipitti pienen ulkoeteisen pari porrasta alas ja kurkistamaan ulko-ovea reunustavasta kapeasta sivuikkunasta, ohuen valkean verhon alta niin että vain hänen silmänsä näkyivät.
Seuraavassa sekunnissa hän päästi verhon laskeutumaan takaisin ja avasi ulko-oven.
Ohikiitävän hetken poika napitti kiinnostuneen arvioivasti ylös kaksikkoon eikä tunnistanut näitä vieläkään, eikä jäänyt kuuntelemaan mahdollisia esittelyjä tai kysymyksiä.
”Väärä talo!” poika vain julisti iloisesti ja päättäväisesti, ja paiskasi oven kiinni vieraiden nenän edestä.
Jacob hymähti kävellessään ulkoeteiseen jonka portaita poika oli juuri tyytyväisenä hyppelehtimässä ylös ja energisenä toivotti isälleen hyvää huomenta.
”Huomenta. Jos nyt kuitenkin kysyttäisiin mistä on kyse,” hän totesi lempeästi ja pörrötti ohimennen pojan mustia yhä yön jäljiltä täysin sekaisia kutreja.
Poika katosi sisäeteiseen ja Jacob avasi ulko-oven uudestaan. Onneksi vierailija ei vaikuttanut ehtineen kadota noin kymmenessä sekunnissa mihinkään.
”Anteeksi,” mies totesi samaan sävyyn hymyillen, välittömästi oven avattuaan. ”Hänen innostuksensa käytännön pilailuun kasvaa koko ajan ja tuo toimi edelliseen vierailijaan, joten nyt hän kokeilee sitä kaikkiin... Ketä etsitte?”
He eivät odottaneet vieraita joten hän ajatteli ensin pukeutua rennosti sisävaatteisiin, mutta päätti kuitenkin vetää ylleen tummansiniset farkut ja vaaleansinisen nappipaidan, jonka jätti ylhäältä hieman auki. Kun todennäköisesti tulisi lähdettyä tenavien kanssa ulos jossain vaiheessa.
Mies vilkaisi yöpöydällään istuvaa radiokelloa, joka näytti kymmentä. Lapset olivat siis uinuneet nyt noin kymmenen tuntia. Ne voisi herätellä tunnin sisään...varsinkin kun se pikkumies ei tuntunut väsyvän sitten millään vaikkei edes nukkunut enää päiväunia toisin kuin siskonsa.
Mies asteli rauhassa alakertaan ja katseli ympärilleen. Talo oli joulua varten täysin valmis; ulko-ovessa roikkui iso kaunis kranssi, sisällä seiniä koristivat muutamat tenavien askartelemat lumihiutaleet ja jouluiset piirustukset, etupuolen ikkunoissa oli sinisiä ja valkoisia jouluvaloja ja kaarikyntteliköt – tosin ne pidettiin päällä vasta hämärän jälkeen. Takkojen reunoilla oli oikeita kynttilöitä, olohuoneen pöydällä oli valkoinen joulukaktus ja ruokasalin pöydällä punainen joulutähti, olohuoneessa sohvan ja ikkunan välisessä nurkassa seisoi komea ja tuuhea aito kuusi. Se oli tänä vuonna koristeltu siniseen ja kultaiseen värimaailmaan, hieman punaistakin mukana, sähköiset kynttilät olisivat oikean liekin värisiä.
Lahjoja kuusen alla ei vielä ollut. Ne asetettaisiin sinne vasta lähempänä aamun sarastusta, jotta tenavat eivät juoksentelisi koko yötä katsomassa kun eivät tienneet mihin aikaan siellä jotain olisi.
Jacob siirtyi ruokasalin poikki keittiön puolelle juodakseen päivän ensimmäisen kupillisen kahvia, napattuaan ensin sisäeteisestä mukaansa langattoman puhelimen. Hän aikoi vain pikaisesti soittaa ystävälleen Danielille, varmistaakseen seuraavan päivän ohjelman. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän istui yhä keittiön pöydän ääressä ja oli yhä puhelimessa, kahvikuppinsa puolillaan, sillä keskustelu oli tyypilliseen tapaansa kulkeutunut aina vain uuteen asiaan. He olivat yhtä läheiset kuin veljekset, mutta eivät olleet pariin viikkoon tavanneet sillä Daniel oli vaimonsa kanssa viettänyt joulunalusaikaa ulkomailla.
Ovikellon ääni palautti hänet nykyhetkeen, mutta hän ei ehtinyt kunnolla reagoida saati lopettaa puhelua, kun talon nuorempi mies rymisti portaita alas.
5-vuotias poika paljain jaloin ja tummansinisessä pyjamassa jossa oli komeita tyrannosaurus Rexin kuvia, oli avaamassa ovea enemmän kuin mielellään. Vekara kiskoi paksun välioven auki ja kipitti pienen ulkoeteisen pari porrasta alas ja kurkistamaan ulko-ovea reunustavasta kapeasta sivuikkunasta, ohuen valkean verhon alta niin että vain hänen silmänsä näkyivät.
Seuraavassa sekunnissa hän päästi verhon laskeutumaan takaisin ja avasi ulko-oven.
Ohikiitävän hetken poika napitti kiinnostuneen arvioivasti ylös kaksikkoon eikä tunnistanut näitä vieläkään, eikä jäänyt kuuntelemaan mahdollisia esittelyjä tai kysymyksiä.
”Väärä talo!” poika vain julisti iloisesti ja päättäväisesti, ja paiskasi oven kiinni vieraiden nenän edestä.
Jacob hymähti kävellessään ulkoeteiseen jonka portaita poika oli juuri tyytyväisenä hyppelehtimässä ylös ja energisenä toivotti isälleen hyvää huomenta.
”Huomenta. Jos nyt kuitenkin kysyttäisiin mistä on kyse,” hän totesi lempeästi ja pörrötti ohimennen pojan mustia yhä yön jäljiltä täysin sekaisia kutreja.
Poika katosi sisäeteiseen ja Jacob avasi ulko-oven uudestaan. Onneksi vierailija ei vaikuttanut ehtineen kadota noin kymmenessä sekunnissa mihinkään.
”Anteeksi,” mies totesi samaan sävyyn hymyillen, välittömästi oven avattuaan. ”Hänen innostuksensa käytännön pilailuun kasvaa koko ajan ja tuo toimi edelliseen vierailijaan, joten nyt hän kokeilee sitä kaikkiin... Ketä etsitte?”