20-03-2016, 08:37 AM
Harryn silmät laajenivat pyöreän muotoisten silmälasien takana ja virheät silmät suunnattiin vastapuoleen, pojan pysähtyessä aloilleen Hunterin kysymyksen myötä. "Sattuupa hyvinkin", poika totesi ja tuijotti hetken Hunteria aivan kuin tuo olisi syntynyt uudelleen. Voisiko toinen todella olla taikavoimainen? Millä todennäköisyydellä sitä törmää Lontoossa toiseen velhoon? Vaikka Harry ei liiemmin ollutkaan perehtynyt taikamaailman saloihin, tuntui pojasta siitä huolimatta siltä, että velhoja ei liiemmin pomppinut Lontoossa hyppien pelastelemassa ongelmiin joutuneita ikätovereitaan. Vai oliko toinen tunnistanut alusta asti Harryn velhoksi? Sekin oli mahdollista.
Kun nyt selvisi, että molemmat olivat siirtymässä Tylypahkaan, tuntui keskustelun jatkaminen hetken aikaa kovin vaikealta. Mistä sitä oikein aloittaisi? Vaikka Harry olikin jo hetken jutustellut Hunterin kanssa, tuntui silmälasipäisestä yhtäkkiä siltä kuin tämä olisi tutustunut täysin uuteen henkilöön. Niinkö paljon tieto taikavoimaisuudesta todella kykeni muuttamaan ihmisten suhtautumista? Keskustelua oli kuitenkin jatkettava ja Harry keräsi ajatuksensa.
"Mitä sinä luulet, minkälainen Tylypahka oikeasti on?", kysyttiin vähän ajan päästä, matkan jälleen jatkuessa rauhalliseen tahtiin. Katse oltiin siiretty jälleen eteenpäin ja hetken nassikan ilme oli jopa hieman unelmoiva; Tylypahka, taikaopisto, suuri linna.... Se jos mikä laittoi 11 vuotiaan lapsen mielikuvituksen liikkeelle!
"Anteeksi, mutta en ole koskaan aikaisemmin tavannut toista.... velhoa Lontoossa. Tapasin tosin yhden, kun täytin 11 vuotta. Hän oli hyvin suuri kokoinen ja taikoi serkulleni siansaparon", jostain syystä Harrysta tuntui siltä, että olisi ehkä tärkeää tarkentaa vastapuolelle ettei hänellä ollut aikaisempaa kokemusta taikamaailmasta. Kaikki, taikuus, velhous, tylypahka - ne olivat hänelle täysin uusia, vieraita mutta silti yhtä ja kaikki kiehtovia asioita. Ja niistä hän halusi oppia vielä kaiken.
Kun nyt selvisi, että molemmat olivat siirtymässä Tylypahkaan, tuntui keskustelun jatkaminen hetken aikaa kovin vaikealta. Mistä sitä oikein aloittaisi? Vaikka Harry olikin jo hetken jutustellut Hunterin kanssa, tuntui silmälasipäisestä yhtäkkiä siltä kuin tämä olisi tutustunut täysin uuteen henkilöön. Niinkö paljon tieto taikavoimaisuudesta todella kykeni muuttamaan ihmisten suhtautumista? Keskustelua oli kuitenkin jatkettava ja Harry keräsi ajatuksensa.
"Mitä sinä luulet, minkälainen Tylypahka oikeasti on?", kysyttiin vähän ajan päästä, matkan jälleen jatkuessa rauhalliseen tahtiin. Katse oltiin siiretty jälleen eteenpäin ja hetken nassikan ilme oli jopa hieman unelmoiva; Tylypahka, taikaopisto, suuri linna.... Se jos mikä laittoi 11 vuotiaan lapsen mielikuvituksen liikkeelle!
"Anteeksi, mutta en ole koskaan aikaisemmin tavannut toista.... velhoa Lontoossa. Tapasin tosin yhden, kun täytin 11 vuotta. Hän oli hyvin suuri kokoinen ja taikoi serkulleni siansaparon", jostain syystä Harrysta tuntui siltä, että olisi ehkä tärkeää tarkentaa vastapuolelle ettei hänellä ollut aikaisempaa kokemusta taikamaailmasta. Kaikki, taikuus, velhous, tylypahka - ne olivat hänelle täysin uusia, vieraita mutta silti yhtä ja kaikki kiehtovia asioita. Ja niistä hän halusi oppia vielä kaiken.