20-03-2016, 08:35 AM
Todellisuudessa Harry ei ollut oikeasti ujo tai mitenkään arka luonteeltaan. Elämän vastoinkäymiset ja Dudleyn kiusaamiset olivat kuitenkin onnistuneet kasvattamaan Harrylle suojakuoren, niin sanotun passiivisen ja näkymättömän haarniskan, jonka ulkopuoliset herkästi tulkitsivat ujoudeksi. Harry ei kuitenkaan itse ollut koskaan kokenut olevansa ujo. Oli vain helpompaa olla välttelevä ja hiljainen, sillä se mahdollisti sen ettei tarvinnut pelätä saavansa Dudleyn jengin nyrkkiä mahaansa. Harry oli kuitenkin sisimmiltään normaali 11-vuotias pojannassikka, joka oli perinyt isänsä uteliaisuuden ja äitinsä rohkeuden. Niistä ominaisuuksista pääsivät kuitenkin vain harvat nauttimaan, sillä Harrykin tarvitsi oman aikansa luottaakseen saman ikäisiinsä. Hän oli liian monta kertaa tullut tyrmätyksi. Hunter oli kuitenkin osoittanut olevansa rehti ja reipas poika, johon myös silmälasipäinen poika halusi ja kykeni luottamaan ja paljastamaan todellisen minänsä. Varsinkin nyt kun keskustelu oli lähtenyt kunnolla vauhtiin.
Koulu-kysymys oli nopeasti tempaistu ja päällisin puolin ehkä vähän hassu. Harry oli kuitenkin silmittömän utelias tietämään Hunterista kaiken, sillä tilaisuus oli ennenkaikkea ainutkertainen. Koulu-kysymys oli oikeastaan tullut täysin automaattisesti, sillä lapset toisinaan kyselivät hassuja, tutustuessaan tovereihinsa ja nyt loppukesästä se oli varsin ajankohtainen aihe. Koulu oli ikävän suuri osa lasten arkea. Vaikka Harry ei paikkakunnan kouluja tuntenutkaan, tuntui se silti varsin muodolliselta kysymykseltä - siinä missä aikuiset kyselivät toistensa työpaikoista.
Harry kuunteli Hunterin vastauksen ja katse käväisi nopeasti vastapuolen käden heilautuksen suunnassa. Sitten utelias katse siirrettiin takaisin ikätoveriinsa. Vai oli Hunterkin siirtymässä sisäoppilaitokseen. Se oli oikeastaan varsin hassu sattuma, sillä Harry oli siirtymässä myös - Ja myös skotlantiin! Olikohan Skotlannissa sitten paljonkin sisäoppilaitoksia joihin lähetettiin tänä kesänä lapsia? Vai olisiko Hunterkin.... Harry pyyhkäisi ajatuksensa pois ennen kuin oli sitä kokonaan edes miettinyt. Hunter ei millään muotoa olisi voinut olla velho. Harry oli mielessään kuvitellut velhot aina mystisiksi ja salaperäiksi olennoiksi, joista suorastaan huokui taikuus ja magia. Toisaalta, olihan Harry itsekin varsin tavallinen, eikä hänestä huokunut yhtään mitään. Voisiko siis olla mahdollista, että Hunterkin olisi velho? Toisaalta poika ei ollut puhunut mitään siihen viittaavaakaan. Ajatus jäi silti muhimaan Harryn mieleen, mutta vielä toistaiseksi mölyt päätettiin pitää mahassa. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että Potterin poika alkaisi taikuudesta ja velhoudesta sepittämään. Edes kaikki lapsetkaan eivät sellaista ymmärtäisi.
"Hassu juttu, minäkin olen siirymässä sisäoppilaitokseen. Skotlantiin myös", Harry sanoi ehkä vähän hassulla ja kokeilevallakin äänensävyllä. Käsi vetäytyi hieraisemaan niskaa, sillä poika ei tiennyt, kuinka tilanteeseen tuli loppu peleissä reagoida. Sattuma oli liian omituinen ollakseen edes totta.
Hunterin yllättävä kysymys sai kuitenkin Harryn havahtumaan. Tämä käänsi katseensa poikaan, räpäyttäen muutaman kerran silmiään. Toinen tarjosi puolikasta patukastaan.
"Kiitos, olet reilu", henkäistiin, lämpimän hymyn kera. Dudley ei olisi ikinä tehnyt mitään vastaavaa, vaan olisi melkeinpä Harryn kiusaksi syönyt kaiken kokonaan itse.
Koulu-kysymys oli nopeasti tempaistu ja päällisin puolin ehkä vähän hassu. Harry oli kuitenkin silmittömän utelias tietämään Hunterista kaiken, sillä tilaisuus oli ennenkaikkea ainutkertainen. Koulu-kysymys oli oikeastaan tullut täysin automaattisesti, sillä lapset toisinaan kyselivät hassuja, tutustuessaan tovereihinsa ja nyt loppukesästä se oli varsin ajankohtainen aihe. Koulu oli ikävän suuri osa lasten arkea. Vaikka Harry ei paikkakunnan kouluja tuntenutkaan, tuntui se silti varsin muodolliselta kysymykseltä - siinä missä aikuiset kyselivät toistensa työpaikoista.
Harry kuunteli Hunterin vastauksen ja katse käväisi nopeasti vastapuolen käden heilautuksen suunnassa. Sitten utelias katse siirrettiin takaisin ikätoveriinsa. Vai oli Hunterkin siirtymässä sisäoppilaitokseen. Se oli oikeastaan varsin hassu sattuma, sillä Harry oli siirtymässä myös - Ja myös skotlantiin! Olikohan Skotlannissa sitten paljonkin sisäoppilaitoksia joihin lähetettiin tänä kesänä lapsia? Vai olisiko Hunterkin.... Harry pyyhkäisi ajatuksensa pois ennen kuin oli sitä kokonaan edes miettinyt. Hunter ei millään muotoa olisi voinut olla velho. Harry oli mielessään kuvitellut velhot aina mystisiksi ja salaperäiksi olennoiksi, joista suorastaan huokui taikuus ja magia. Toisaalta, olihan Harry itsekin varsin tavallinen, eikä hänestä huokunut yhtään mitään. Voisiko siis olla mahdollista, että Hunterkin olisi velho? Toisaalta poika ei ollut puhunut mitään siihen viittaavaakaan. Ajatus jäi silti muhimaan Harryn mieleen, mutta vielä toistaiseksi mölyt päätettiin pitää mahassa. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että Potterin poika alkaisi taikuudesta ja velhoudesta sepittämään. Edes kaikki lapsetkaan eivät sellaista ymmärtäisi.
"Hassu juttu, minäkin olen siirymässä sisäoppilaitokseen. Skotlantiin myös", Harry sanoi ehkä vähän hassulla ja kokeilevallakin äänensävyllä. Käsi vetäytyi hieraisemaan niskaa, sillä poika ei tiennyt, kuinka tilanteeseen tuli loppu peleissä reagoida. Sattuma oli liian omituinen ollakseen edes totta.
Hunterin yllättävä kysymys sai kuitenkin Harryn havahtumaan. Tämä käänsi katseensa poikaan, räpäyttäen muutaman kerran silmiään. Toinen tarjosi puolikasta patukastaan.
"Kiitos, olet reilu", henkäistiin, lämpimän hymyn kera. Dudley ei olisi ikinä tehnyt mitään vastaavaa, vaan olisi melkeinpä Harryn kiusaksi syönyt kaiken kokonaan itse.