20-03-2016, 08:32 AM
Harry oli poika, joka oli oppinut elämään ja lopulta myös sopeutumaan tilanteeseensa. Hän ei muistanut vanhempiaan edes järin hyvin, mutta toisaalta selittämätön ikävä raastoi silti toisinaan tunteita. Ne olivat kuitenkin ohimeneviä pistoksia, ikään kuin haaleita aaltoja, jotka yllättivät 11 vuotiaan mielen aina iltaisin, mutta yhtä ja kaikki: Dursleyt olivat tällä hetkellä hänen ainoa perheensä. Niin hyvässä kuin pahassa. Se oli vain elämäntilanne johon oli ollut pakko sopeutua, sillä vaihtoehtojakaan ei ollut. Ja toisaalta, kuinka 11 kesäinen pojannassikka tunteitaan olisikaan käsitellyt. Dursleysta kun ei apuja koskaan ollut.
Hunter kertoi tarkemmin perheestään ja asuinpaikkansa. Vaikka Harry ei ympäristöä tai asuinseutua tuntenutkaan, tyytyi tämä silti nyökkäämään ikään kuin olisikin paikan muka tiennytkin. Olisi ollut typerää lähteä kyselemäänkään siitä sen tarkemmin, varsinkin kun poika itse jatkoi puhettaan.
Hunterin sanat saivat pojan kuitenkin hymähtämään huvittuneesti. "Tekisin mitä vain, jos voisin vaihtaa Dudleyn edes pikkusiskoon", tämä naurahti ja kohautti olkapäitään. Hän ei ollut koskaan pitänyt serkustaan, sillä serkku oli kiusannut häntä lähes koko pienen elinikänsä ajan. Harry ei ollut katkera, mutta poikien välit olivat silti Harrysta riippumattomista syistä olleet aina kireät.
Hunter osti ostoksensa ja Harry seurasi poikaa takaisin ulos. "Mitä koulua käyt?", kysyttiin ja toista vilkaistiin uteliaasti. Harry mietti, olisiko soveliasta udella jatkuvasti toisen taustoista, mutta toisaalta eipähän toinen ollut ainakaan tähän mennessä loukkaantunutkaan tungettelusta - pojat olivat kuitenkin saman ikäisiä, joten luonnollistahan se oli, että vastapuolesta oltiin myös kiinnostuneita.
Hunter kertoi tarkemmin perheestään ja asuinpaikkansa. Vaikka Harry ei ympäristöä tai asuinseutua tuntenutkaan, tyytyi tämä silti nyökkäämään ikään kuin olisikin paikan muka tiennytkin. Olisi ollut typerää lähteä kyselemäänkään siitä sen tarkemmin, varsinkin kun poika itse jatkoi puhettaan.
Hunterin sanat saivat pojan kuitenkin hymähtämään huvittuneesti. "Tekisin mitä vain, jos voisin vaihtaa Dudleyn edes pikkusiskoon", tämä naurahti ja kohautti olkapäitään. Hän ei ollut koskaan pitänyt serkustaan, sillä serkku oli kiusannut häntä lähes koko pienen elinikänsä ajan. Harry ei ollut katkera, mutta poikien välit olivat silti Harrysta riippumattomista syistä olleet aina kireät.
Hunter osti ostoksensa ja Harry seurasi poikaa takaisin ulos. "Mitä koulua käyt?", kysyttiin ja toista vilkaistiin uteliaasti. Harry mietti, olisiko soveliasta udella jatkuvasti toisen taustoista, mutta toisaalta eipähän toinen ollut ainakaan tähän mennessä loukkaantunutkaan tungettelusta - pojat olivat kuitenkin saman ikäisiä, joten luonnollistahan se oli, että vastapuolesta oltiin myös kiinnostuneita.