What doesn't kill you makes you stronger

[Harry Potter]

Hunter kysyi kysymyksen, josta Harry itsekään ei ollut varma. Omituisia onnettomuuksia oli sattunut hänelle niin kauan kuin poika itse muisti. "Koko ikäni", olkapäitä kohotettiin pohtivana. Seuraava kysymys olikin yksinkertaisempi, mutta aihe piiriltään vaikeampi. "Vanhempani ovat kuolleet", vastattiin suoraan, ehkä aavistuksen surullisempään sävyyn. Vaikka Harry ei vanhempiaan enää muistanutkaan, tunsi hän silti joka päivä ikävää. Selittämätöntä ikävää. "Asun tädilläni ja hänen miehensä luona Pikku Whingingissä. Heillä on serkkuni Dudley", selitettiin vastapuolelle tarkemmin sukulaisuhteitaan. Vaikka oman tätinsä nurkissa asuminen ei ollutkaan kaikkein tavanomaisin asumismuoto, mitä tuli 11 vuotiaisiin lapsiin, niin tästä huolimatta Harry oli tottunut järjestelyihin - ja sitä paitsi, olisiko hän muuta osannut vaatiakaan. Harry ei muistanut vanhemmistaan mitään, sillä hän oli ollut vasta pieni vauva muuttaessaan Dursleylle.

"Entä sinä? Asutko sinä vanhempiesi kanssa jossain lähellä?", udeltiin vuorostaan Hunterilta, silmälaseja törkätessä pa