20-03-2016, 08:29 AM
Harryn vahinkotaiat olivat puhtaasti vain vahinkotaikoja, eikä tuo pienessä mielessäänkään olisi voinut kuvitella todella vahingoittavansa tätiään tai muita Dursleyn perheen väkeä. Tilanteet olivat kuitenkin kytköksissä vahvoihin tunnelatauksiin, erityisesti sellaisiin joissa Harry oli kokenut olevansa erityisen vihainen. Melko usein Harry toisinaan ajatteli vihaansa Dusrleyn perhettä, mutta toisaalta todellisuudessa hän ei vihannut - mutta ei osannut rakastaakaan. Tunteet olivat ristiriitaisia, ja siksi tilanteet olivatkin aiheuttaneet pojassa suurta hämmennystä, mutta toisaalta Dursleyt olivat myös hänen nykyinen perheenä. Huonomminkin voisi siis mennä. Välit olivat tosin kiristyneet entisestään Harryn saatua tietää olevansa velho ja tieto siitä, että hän pääsisi Dursleyn vallan alta edes osaksi vuotta pois, tuntui melkeinpä lohduttavalta.
"Harry", Poika sanoi vuorostaan oman nimensä tuolle Hunter-nimiseksi pojaksi esittäytyneelle 11-vuotiaalle. Hunter oli erikoinen nimi. Sellaiseen ei törmännyt joka päivä. "Täytin 11 vuotta kaksi viikkoa sitten", kerrottiin vielä. He olivat siis myös saman ikäiset. Mikä sattuma!
Seuraava kysymys sai Harryn aluksi pysähtymään ja tuijottamaan Hunteria positiivisen yllättyneenä, kulma karvat koholla. Pyysikö toinen todella hengaamaan häntä kanssaan? Eikö Hunter pitänyt häntä idioottina?
"O-oikeastiko?", Harry henkäisi, ja epäuskoinen ilon tunnne kauhaisi vatsapohjasta. Häntä ei oltu koskaan pyydettä kenenkään kaveriksi edes pieneksikään hetkeksi. "Totta kai voin hengata kanssasi. Sinäkin vaikutat mukavalta, eikä minulla ole liikaa ystäviäkään kotipuolella. Serkkuni Dudley pitää siitä huolen", olkia kohautettiin, pienen surumielisen hymyn saattelemana, seuraten toisen kannoilla kahvilaan. Vaikka Harrylla itsellään ei ollutkaan rahaa mukana, eikä hänellä ollut täten varaa ostaa mitään, ei tilanne haitannut poikaa pätkääkään. Hän oli saanut nyt ystävän.
"Harry", Poika sanoi vuorostaan oman nimensä tuolle Hunter-nimiseksi pojaksi esittäytyneelle 11-vuotiaalle. Hunter oli erikoinen nimi. Sellaiseen ei törmännyt joka päivä. "Täytin 11 vuotta kaksi viikkoa sitten", kerrottiin vielä. He olivat siis myös saman ikäiset. Mikä sattuma!
Seuraava kysymys sai Harryn aluksi pysähtymään ja tuijottamaan Hunteria positiivisen yllättyneenä, kulma karvat koholla. Pyysikö toinen todella hengaamaan häntä kanssaan? Eikö Hunter pitänyt häntä idioottina?
"O-oikeastiko?", Harry henkäisi, ja epäuskoinen ilon tunnne kauhaisi vatsapohjasta. Häntä ei oltu koskaan pyydettä kenenkään kaveriksi edes pieneksikään hetkeksi. "Totta kai voin hengata kanssasi. Sinäkin vaikutat mukavalta, eikä minulla ole liikaa ystäviäkään kotipuolella. Serkkuni Dudley pitää siitä huolen", olkia kohautettiin, pienen surumielisen hymyn saattelemana, seuraten toisen kannoilla kahvilaan. Vaikka Harrylla itsellään ei ollutkaan rahaa mukana, eikä hänellä ollut täten varaa ostaa mitään, ei tilanne haitannut poikaa pätkääkään. Hän oli saanut nyt ystävän.