20-03-2016, 08:24 AM
Harry tapitti suurikokoista paikallispoliisia ja puri hermostuneesti huultaan. Poliisin katse oli tiukka, kontrolloiva ja lähestulkoon voitonriemuinen. Poika ei ilmiselvästikään näyttänyt keksivän mitään yleispätevällisesti hyvää syytä lammessa tapahtuneelle räjähdykselle ja näin ollen poliisin oma teoria kotitekoisesta pommista vaikutti olevan aukoton. Vasta muutama viikko sitten Harry itsekin oli saanut tietää totuuden hassuista sattumuksistaan, suurikokoisen jätin - Hagridin - vierailtua hänen luonaan. Hän oli velho. Kutsuttu Tylypahkaan. Taikuutta. Tätä paikallispoliisi tuskin kuitenkaan uskoisi, joten Harry ei tiennyt, kuinka puolustautuisi.
Ennen kuin poliisisetä kerkesi jatkamaan, tilanne sai yllättäen uuden sävyn; nuori, noin Harryn ikäinen poika, juoksi paikan päälle. Tämän tarkoitus oli ilmeisesti pelastaa Harry pinteestä. Toisen tarina sai Harryn suun aluksi lokahtamaan auki, sillä tuo tuntematon poika otti syyt niskoilleen. Tuosta vain!
Poliisi näytti epäileväiseltä ja tutkiva katse kävi nopeasti Harryssa uudelleen. Tässä kohtaa Harry tajusi loksauttaa suunsa takaisin kiinni ja pyrki näyttämään mahdollisimman uskottavalta, muutaman epätoivoisen nyökytyksen kera. Tarina tuntui menevän läpi ja poliisi jatkoi matkojaan. Harrya ei kahta kertaa tarvinnut käskeä lähtemään liikkeelle, sillä poika pysyi enemmänkin kuin mieluusti kaukana poliisista.
Poliisin lähdettyä ja kaksikon päästyä turvallisen välimatkan päähän, tuo tuntematon poika kääntyi jälleen Harryn suuntaan. Toisen kysymys sai Harryn pudistamaan päätään hitaasti. Katse kävi kengän kärjissä, mutta se nostettiin takaisin tuntemattomaan pelastajaan. Tuntui vaikealta löytää sanoja, tai selittää, mitä oikeasti oli edes tapahtunut. Tuskin toinen edes häntä uskoisi.
"En osaa selittää sitä. Ehkä minussa on jotain vikana, mutta minulle tuppaa sattumaan outoja asioita - tiedän, se on aika hullua", silmälaseja nostettiin paremman nenän päälle ja kevyesti arvioiva katse kävi vastapuolessa. Toinen saattoi pitää Harrya täytenä sekopäänä, mutta toisaalta miksi valehdellakaan? Vaikka poika olikin nuori, toinen tuskin uskoi taikuuteen, eikä Harry itsekään kokenut tarpeelliseksi lähteä asiaa mainostamaan. Kuka häntä edes uskoisi?
"Muuten, kiitoksia, että pelastit minut", ennätettiin vielä sanomaan.
Ennen kuin poliisisetä kerkesi jatkamaan, tilanne sai yllättäen uuden sävyn; nuori, noin Harryn ikäinen poika, juoksi paikan päälle. Tämän tarkoitus oli ilmeisesti pelastaa Harry pinteestä. Toisen tarina sai Harryn suun aluksi lokahtamaan auki, sillä tuo tuntematon poika otti syyt niskoilleen. Tuosta vain!
Poliisi näytti epäileväiseltä ja tutkiva katse kävi nopeasti Harryssa uudelleen. Tässä kohtaa Harry tajusi loksauttaa suunsa takaisin kiinni ja pyrki näyttämään mahdollisimman uskottavalta, muutaman epätoivoisen nyökytyksen kera. Tarina tuntui menevän läpi ja poliisi jatkoi matkojaan. Harrya ei kahta kertaa tarvinnut käskeä lähtemään liikkeelle, sillä poika pysyi enemmänkin kuin mieluusti kaukana poliisista.
Poliisin lähdettyä ja kaksikon päästyä turvallisen välimatkan päähän, tuo tuntematon poika kääntyi jälleen Harryn suuntaan. Toisen kysymys sai Harryn pudistamaan päätään hitaasti. Katse kävi kengän kärjissä, mutta se nostettiin takaisin tuntemattomaan pelastajaan. Tuntui vaikealta löytää sanoja, tai selittää, mitä oikeasti oli edes tapahtunut. Tuskin toinen edes häntä uskoisi.
"En osaa selittää sitä. Ehkä minussa on jotain vikana, mutta minulle tuppaa sattumaan outoja asioita - tiedän, se on aika hullua", silmälaseja nostettiin paremman nenän päälle ja kevyesti arvioiva katse kävi vastapuolessa. Toinen saattoi pitää Harrya täytenä sekopäänä, mutta toisaalta miksi valehdellakaan? Vaikka poika olikin nuori, toinen tuskin uskoi taikuuteen, eikä Harry itsekään kokenut tarpeelliseksi lähteä asiaa mainostamaan. Kuka häntä edes uskoisi?
"Muuten, kiitoksia, että pelastit minut", ennätettiin vielä sanomaan.