20-03-2016, 08:11 AM
// 15.8.1991. Hunter siis paikalle! //
"No mutta kukas se siellä!", vaaleanpunaiset kädet tavoittelivat possun punaiset pulleat posket, "oma pikku uppisduppishan se", vaaleahiuksinen, pullea nainen kietoutui Dursleyn ainokaisen, Dudley Dursleyn paksun kaulan ympärille.
Dursleyn perhe oli päättänyt lähteä viettämään kesäloman viimeisimpiä viikkoja Surreyn eteläpäähän, Vernonin tädille.
"Eikös olekin poika kasvanut, Dora", Vernon myhäili muhkeiden viiksiensä takaa, hänen astellessa peremmäksi taloon.
Koska rouva Figg oli ollut kovassa kuumeessa, eivät Dursleyt voineet jättää Harrya hänelle ja näin ollen poika jouduttiin ottaa mukaan.
Inhon ilme pullean ja vanhan Dora Vernonin kasvoilla oli käsin kosketeltava, Harryn valuessa sisään, kantaen mukanaan kahta suurta, Dursleyden matkalaukkua.
"Otitte sitten tuonkin mukaan", Dora sihahti tiukaksi laitettujen huultensa lomasta.
"Ilo ei ole molemmin puolista", Harry mutisi itsekseen, saaden Dora-tädiltä viiltavan katseen.
Iltapäivään mennessä Dursleyt olivat asettuneet taloksi. Dora oli valmistanut muhkean aterian, johon Harrya luonnollisestikaan ei oltu kutsuttu. Hänet passitettiin ulos, taskussaan kymmenen dollarin seteli ja kaksi kuivaa korppua "matkaeväänä". mutta se ei Harrya haitannut. Päinvastoin nuori poika oli oikein tyytyväinen päädessään ulos Vernonien läheisyydestä.
Harry käveli verkaisesti katuja pitkin, katsellen ympärilleen. Surreyn eteläosa oli tuntematonta seutua, joten näkemistä riitti. Hitaasti astellen ja ajatuksiinsa uponneena hän oli eksynyt pieneen puistoon, lammen läheisyyteen. Koska Harrylla ei ollut vielä nälkä, ei hän viitsinyt tuhlata vähäisiä rahojaankaan. Sen sijaan hän istui aloilleen, murentaen yhden korpuistaan ja heittäen palasia lammen lähellä käyskenteleville ankoille.
"No mutta kukas se siellä!", vaaleanpunaiset kädet tavoittelivat possun punaiset pulleat posket, "oma pikku uppisduppishan se", vaaleahiuksinen, pullea nainen kietoutui Dursleyn ainokaisen, Dudley Dursleyn paksun kaulan ympärille.
Dursleyn perhe oli päättänyt lähteä viettämään kesäloman viimeisimpiä viikkoja Surreyn eteläpäähän, Vernonin tädille.
"Eikös olekin poika kasvanut, Dora", Vernon myhäili muhkeiden viiksiensä takaa, hänen astellessa peremmäksi taloon.
Koska rouva Figg oli ollut kovassa kuumeessa, eivät Dursleyt voineet jättää Harrya hänelle ja näin ollen poika jouduttiin ottaa mukaan.
Inhon ilme pullean ja vanhan Dora Vernonin kasvoilla oli käsin kosketeltava, Harryn valuessa sisään, kantaen mukanaan kahta suurta, Dursleyden matkalaukkua.
"Otitte sitten tuonkin mukaan", Dora sihahti tiukaksi laitettujen huultensa lomasta.
"Ilo ei ole molemmin puolista", Harry mutisi itsekseen, saaden Dora-tädiltä viiltavan katseen.
Iltapäivään mennessä Dursleyt olivat asettuneet taloksi. Dora oli valmistanut muhkean aterian, johon Harrya luonnollisestikaan ei oltu kutsuttu. Hänet passitettiin ulos, taskussaan kymmenen dollarin seteli ja kaksi kuivaa korppua "matkaeväänä". mutta se ei Harrya haitannut. Päinvastoin nuori poika oli oikein tyytyväinen päädessään ulos Vernonien läheisyydestä.
Harry käveli verkaisesti katuja pitkin, katsellen ympärilleen. Surreyn eteläosa oli tuntematonta seutua, joten näkemistä riitti. Hitaasti astellen ja ajatuksiinsa uponneena hän oli eksynyt pieneen puistoon, lammen läheisyyteen. Koska Harrylla ei ollut vielä nälkä, ei hän viitsinyt tuhlata vähäisiä rahojaankaan. Sen sijaan hän istui aloilleen, murentaen yhden korpuistaan ja heittäen palasia lammen lähellä käyskenteleville ankoille.