06-10-2020, 01:08 AM
Thaeleira kuunteli vanhempiensa kärsivällisiä vastauksia ja katsoi kun kaksoset astelivat ulos. Hänkin halusi lähteä ulos, mutta tiesi, ettei voisi noin vain poistua, joten hän sanoi: "Mun pitää mennä ulos. Kauhea tarve." Häntä esteltiin, mutta kun hän sanoi, että muuten olisi pakko tehdä jutut sisälle, sai hän luvan lähteä ulos. Valitettavasti Bane aikoi seurata, mutta onneksi Polopen katse Baneen sai tuon pysymään luolassa. Oikeasti Thaeleira meni piiloon luolien ja puiden taakse, kuuntelemaan saisiko hän siitä pienestä isosta kentaurista irti. Hän kuuli jotain kuolonsyöjistä ja siitä, ettei tämä olisi enää niiden kanssa tekemisissä.
Hän katsoi puiden takaa ja kuuli tarkasti peurakorvillaan mitä puhuttiin. Kun Tiny lähti sitten kävelemään kohti hänelle määrättyä luolaa, vasatyttö ei todellakaan ymmärtänyt miksi vieraalle oli noin vain annettu luola. Hän seurasi hiljaa hiipien vierasta, pienen matkan päästä, perääntyen sitten takaisin luolalle, mutta tulikin nuotiolle ja hän huomasi peruuttaneensa vahingossa laumanjohtajan näköetäisyydelle ja nuotion toisella puolen oli isoveljet. Magorianin katse porautui vasatytön mieleen tavalla, että molemmat tiesivät että Thaeleira oli kuullut. Tyttö käänsi epävarmasti päänsä ja katsoi, turvaa hakien, isoveljiensä suuntaan ja lähtikin sivuaskelin näitä kohti, mutta ei pystynyt kääntämään katsetta Magorianin silmistä, sillä tämän katse oli tuima, vaikka se oli yleensä ollut lempeähkö.
Hän katsoi puiden takaa ja kuuli tarkasti peurakorvillaan mitä puhuttiin. Kun Tiny lähti sitten kävelemään kohti hänelle määrättyä luolaa, vasatyttö ei todellakaan ymmärtänyt miksi vieraalle oli noin vain annettu luola. Hän seurasi hiljaa hiipien vierasta, pienen matkan päästä, perääntyen sitten takaisin luolalle, mutta tulikin nuotiolle ja hän huomasi peruuttaneensa vahingossa laumanjohtajan näköetäisyydelle ja nuotion toisella puolen oli isoveljet. Magorianin katse porautui vasatytön mieleen tavalla, että molemmat tiesivät että Thaeleira oli kuullut. Tyttö käänsi epävarmasti päänsä ja katsoi, turvaa hakien, isoveljiensä suuntaan ja lähtikin sivuaskelin näitä kohti, mutta ei pystynyt kääntämään katsetta Magorianin silmistä, sillä tämän katse oli tuima, vaikka se oli yleensä ollut lempeähkö.