Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Kuullessaan Thaeleiran huudon Helen lopetti poikansa halaamisen ja kääntyi nuoremman varsansa puoleen. Helen näki Thaeleiran paniikin, kun tuo syöksähti Bolvangarin suojiin ja etsiessään mikä oli paniikin aiheuttanut Helen huomasi Banen, joka oli oletettavasti syypää koko tilanteeseen. Tuo nuori kentauriori katsoi Thaeleiraa sillä tietyllä tavalla, jolla hän oli aina katsonut tuota pientä varsaa. Jotenkin kuitenkin katseeseen oli tullut viime vuosina, jotain mitä Helen ei voinut sietää. "Bane. Jätä tyttö rauhaan. Osaat kyllä odottaa; olet jo kuitenkin sen verran vanha." Tamma hörähti tuolle ja Bane kurtisti kulmiaan ärtyneen oloisesti. Thaeleira oli jo aiemmin osoittanut vastahakoisuutensa Banen puolisoksi joutumisesta, joten Helen ei itsekään oikein tahtonut lämmetä asialle, vaikka se oli jo sovittukin varsan biologisen isän johdosta. Bane oli aikeissa ottaa muutaman askeleen kohti Heleniä, kunnes Bolvangar liikahti aikeenaan suojata tammaa miltä ikinä Bane aikoikaan tuolle tehdä. Bane nosti katseensa ensin Bolvangariin ja sitten tammaan. "Saa nähdä!" Tuo tuhahti uhmakkaasti Helenille ja kääntyi pois. Tilanne oli ohi, mutta jokin tuosta jäi kalvamaan kummankin vanhemman mieltä. He katsahtivat toisiinsa ja Bolvangar yritti rauhoittaa yhä itkevää Thaeleiraa. Navaho ja Caernunnos olivat myös jokseenkin hämmentyneitä tilanteesta, mutta päättivät olla sekaantumatta koko asiaan. Tai ainakin Navaho päätti, sillä ei oikein ollut nähnyt tilannetta. Caernunnos puolestaan näki ja olisi ollut jo 'opettamassa' itseään vain kuusi vuotta nuorempaa Banea ellei Nava olisi kerennyt tulla heidän väliinsä. Kukaan ei voisi nimittäin kohdella Caernin äitiä niinkuin Bane oli juuri aikonut.
Ennenkuin mitään muuta kerkesi tapahtua, kuuli Nava uuden kysyvän äänen jostain heidän läheltään. "Hei? Oliko tämä vielä teidän? Yritin odottaa, mutta tämä heräsi ja vaati vanhempiaan...?" Navaho huomasi kysyjän olevan se pienikokoinen, hohtosilmäinen kentauri. Ja jos Navaho muisti oikein, oli tuo nimeltään Tiny. Pieni kentauri talutti vielä unista Teherainia vierellään ja tajutessaan olevansa vanhempiensa luona, varsa virkistyi silminnähden. Tuo lopetti Tinyn lapaan tukeutumisen ja ryntäsi kiinni äitiinsä. Helen hymyili Tinylle ja kiitti tuota. Tiny nyökkäsi tamman kiitokselle ja kysyi: "Oletteko nähneet Magoriania? Minulla olisi sille kiireistä asiaa?" Navaho katsoi Caernunnokseen, joka päätti vastata. "Se taitaa olla tuolla taistelukentällä, siivoamassa susien ruumiita. Kohta nousee aurinkokin ja nähdään paremmin keitä ne ihmissudet oikein oli. Huonompi homma, jos ne oli Tylypahkalaisia." Tuon sanottuaan Caern näki Tinyn katsovan häntä hieman huolestuneena. "Onko ne kaikki kuolleita? Ei edes yhtä kuulusteltavaa jäänyt henkiin?" Caern vilkaisi nyt vielä enemmän hämmentyneenä veljeensä. "Ei kai?" Pieni kentauri nyökkäsi hitaasti ja suuntasi hieman mietteliään kohmeasti suuntaan, missä kaksoset sanoivat nähneensä Magorianin viimeksi. "Outo tapaus..." Kuiskasi Navaho veljelleen, kun molemmat seurasivat tuon menoa. Caern nyökkäsi hymähtäen, ollen samaa mieltä nuoremman kaksosensa kanssa.