Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Navaho kuuli äitinsä ennen tuon näkemistä ja tamma kuulosti kuin kuulostikin hyvinkin järkyttyneeltä Navahon sen hetkisestä olemuksesta. Hetken ajan Navaho oli kiitollinen, ettei Jinnunga ollut paikalla, sillä mitä tahansa tuo tamma olisi tilanteessa tehnytkään olisi se saanut Navahon tuntemaan itsensä epämielyttävältä. Jokatapauksessa, nuorempi kaksonen yritti piiloutua vielä enemmän veljensä taakse, kokonaan pois äitinsä näköpiiristä. Tosin nyt hän oli enemmän isänsä näkyvillä, mutta ennenkuin kukaan ehti sen kummemmin tehdä mitään oli Thaeleira nopeampi liikkeissään ja luikahti vanhempiensa ja vanhan Polopen luota parantamaan Navan haavat. Ensin Navaho kurtisti kulmiaan ja oli hyvin hämmentynyt koko tilanteesta, mutta nähdessään varsan parantavan epäilyttävän äkkiä tuon haavat, oli Navaho yllättynyt. Kun vanha Polope oli sanonut Thaeleiralle olevansa varma, että varsan voimat kasvaisivat vielä, Navahon ihmetys kasvoi entistäkin enemmän. Tuo ei ollut koskaan uskonut Thaeleiran omaavan minkäänlaisia poikkeavampia voimia ja nyt varsa osoitti olevansa selvästi ikäistään parempi ja voimallisempi parantaja. Navaho tajusi olleensa väärässä ja muisti tunteja aiemmin metsässä susia paetessaan Caernin saaneen isommankin haavan jalkaansa. Silloin ei Nava huomionut asiaa sen tarkemmin, mutta nyt tuokin mysteeri oli ratkaisunsa saanut. Thaeleiran oli täytynyt parantaa Caern silloin. Navaho kiitti varsaa ehkä hieman tylystikin (sillä nyt jälleen yksi Navan sisaruksista oli erityinen jossakin -eikä koskaan Nava, ja kyllä; Navaho tiesi olevansa hyvä miekkailussa ja taistelussa, mutta niin oli Caernkin ja se oli muutenkin eri asia; taistelutaito ei ollut mitään erityistä, kuten olivat ennustaminen tai parannus) ja katsahti vanhempiinsa Caernin takaa. Caern hymyili Thaeleiralle, kuin noilla olisi ollut joku sisäpiirin salaisuus liittyen Thaen taitoihin. Ja tuon salaisuuden mahdollisuuteen Nava kyllä uskoi täysin. Vanhemmat näyttivät molemmat huolestuneilta, Helen tietenkin enemmän, mutta Bolvangar näytti tietävän tilanteen olevan jo ohi. Isällä itsellään näytti olevan enemmänkin verta kädessä, jonka Navaho oli jo kaukaa nähnyt olevan haavoittunut. Nyt tuo käsivarsi oli kuitenkin parantunut eikä haavasta ollut mitään muita merkkejä kuin kuivumassa oleva veri. Varmaankin Thaeleira. Ajatteli Navaho, hän ei näet ollut nähnyt noiden tekemisistä paljoa piilouduttuaan Caernin taakse ja Nava oli muutenkin sen jälkeen etsinyt Jinnungaa muiden kentaurien joukosta. Nyt äitiinsä katsahdettuaan, Navaho askelsi tuon vieläkin huolestuneen näköisen kentaurin luokse. Orin päästyä äitinsä luo, Helen katsoi varsaansa ja nosti kätensä puuskaan. "On tuokin yksi tapa aiheuttaa minulle hermoromahdus." Tamma mutisi loukkaantuneena. Navaho hymähti, eikä tuo paljon muuta vaatinut, kun Helen-äiti oli jo ottanut toisiksi vanhimman varsansa halaukseensa.