Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Bolvangar antoi miekkansa ohi kulkevalle kentaurille auttaessaan taistelutoveriaan Magorianin luolaan. Ohi kulkevalla kentaurilla näytti olevan muitakin verentahrimia miekkoja kannettavanaan. Toisaalta tuo oli yksi seppäkentaureista ja niinpä Bolvangar uskoi miekkansa tuon hoitoon. Bolvangar nosti katseensa pois annetusta miekastaan ja auttoi haavoittuneen kentaurin luolaan. Luolan suulla Bolvangar antoi haavoittuneen kentaurin parantajan hoiviin ja siinä vaiheessa Bolvangar näki Helenin, jonka huomasi olevan matkalla häntä kohti. Tamma hymyili kohdatessaan miehensä katseen. Bolvangar ei pystynyt sanoin kuvaamaan, miten onnekkaalta tuosta tuntui päästessään vielä Heleninsä luo. Mutta ilman sanojakin oli Bolvangar varma, että Helen tiesi tasan tarkkaan mitä miehensä tunsi juuri siinä tilanteessa. Helen katsoi nimittäin itsekin puolisoaan tuolla samalla huojentuneella katseella. Katse kuitenkin muutui, kun Helen huomasi Bolvangarin verisen käsivarren. Ennenkuin tamma ehti Bolvangarin luo katsomaan kättä tarkemmin, oli Thaeleira jo juossut äitinsä ohitse ja muutaman laukka-askeleen jälkeen oli varsa Bolvangarin halauksessa. Varsan huomatessa isänsä auki revityn käden, oli tuo jo kiinni kyseisessä raajassa ennenkuin Bolvangar ehti kättään piilottaa. Haava oli nimittäin Bolvangarin mielestä turhan raaka kahdeksan vanhan varsan silmille. Thaeleiran kuitenkin tartuttua käteen, ei Bolvangar halunnut sitä paljon liikutella, sillä varsan ote oli sen verran äkkinäinen, että se kivisti ikävästi syvää haavaa. Helen asteli myös lähemmäs huolestunut ilme kasvoillaan. Bolvangar oli hieman hämmentynyt, kun Thaeleira sanoi haluavansa auttaa isänsä haavan hoitamisessa. Thaesta näki miten varsa oli tosissaan, kuin olisi ollut varma, että juuri hän pystyisi auttamaan isäänsä kaikkein parhaiten. Kun parantajavanhin Polope sattumalta vielä vakuutti näille, että Thaeleira tiesi mitä teki, olivat molemmat vanhemmat hieman yllättyneitä varsan todellakin osaavan parantaa isänsä. "No jo on..." Mutisi Bolvangar kuin itselleen testaten kätensä liikkuvuutta Thaeleiran vapautettua sen otteestaan. Bolvangar katsoi kysyvästi Thaeleiraa varmistuttuaan, että käsi oli kuin olikin kuin uusi. Vanhempi kentauri tulisi kaikkien rauhoituttua kysymään varsalta tuon voimista enemmän. "Herran Jumala! Navaho!" Helen huudahti yhtäkkiä ja Bolvangar hätkähti katsoen ensin Heleniin ja sitten suuntaan johon tamma näytti katsovan järkyttyneenä. Ja siellä oli kuin olikin Navaho ja Caernunnos tulossa luolalle. Caernunnos näytti olevan kunnossa, mutta Nava oli yltäpäältä veren peitossa. Bolvangar kurtisti kulmiaan ja yritti muistaa missä vaiheessa ori oli saanut noin pahaa jälkeä aikaan.