Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Tiny huokaisi varsan kysymykselle kotoa karkaamisesta. "Niin kai voisi sanoa...?" Vastaus oli enemmänkin kysymys, eikä Tiny ollut itsekään oikein varma mitä tuolle olisi pitänyt vastata. Kuitenkin Tinyn mielestä olisi parempi vain antaa noiden luulla mitä halusivat, totuutta ei Tiny tulisi kertomaan, ei ennenkuin pakon edessä ja hengen uhalla. Sitten varsan äiti ja varsa itse ponnahtivat pystyyn ja Tiny saattoi kuulla torven äänet. Kun varsa oli selventänyt torven äänen voiton merkiksi ja tuon äiti oli lähtenyt luolan etuosaan, oli Tiny lievästi sanottuna helpottunut. Toivottavasti kukaan ei ollut kuollut taistelussa. Varsa kertoi omansa ja heidän seurassaan olevan orivarsan nimet. Thaeleira ja Teherain. "Minä olen Tiny. Vaikka sen taisin jo kertoakin aiemmin?" Tiny ei muistanut aivan tarkkaan oliko Thaeleira ollut vielä silloin paikalla, kun tuon veli oli kuulustellut Tinyä. Pieni kentauri oli myös jokseenkin kiinostunut kuulemaan niiden kahden isomman kentaurin nimet, muttei kerennyt sitä kysymään sillä Thaeleira oli jo ponnahtanut pystyyn ja lähti äitinsä perään.

Luolan suuaukolle alkoi tulvia turvassa olleiden perheenjäseniä ja haavoittuneita. Navaho ja Caernunnos näkivät isänsä, Ayáttaran, Jinnungan ja muutaman vähemmän haavoittuneen kentaurin auttavan muita haavoittuneita luolaan hoidettavaksi. Joukossa oli useampia enemmän tai vähemmän verentahrimia kentaureja, joko oman tai toisen veren peitossa. Tarkemmin katsottuna Bolvangarkin näytti aika taistelussa kärsineeltä auki revityn kyynärvartensa kanssa. Tosin kyynärvarsi oli sidottu kiinni tuon miekantupen vyöllä ja miekantuppi oli luultavasti vielä jossain taistelukentällä. Nyt kun Navaho oli rauhoittunut taistelusta ja adrenaliiniryöppy alkoi hiipua, tunsi tuo miten kentauriorin omat selän haavat alkoivat olemaan kivuliaita. Nava lähtikin hiljalleen luolan suuntaan veljensä varmistaessa sivusta, että Nava pääsisi määränpäähänsä, eikä lyyhistyisi maahan haavoineen. Lähemmäs luolaa tullessaan, Nava näki miten jotkut saivat tietoonsa jonkun perheenjäsenensä kuolleen taistossa. Nuo näyttivät murheen murtamilta ja vaikka taistelu oli kestänyt hädin tuskin tuntia, oli se silti mullistanut joidenkin kentaurien elämän siinä lyhyessä ajassa. Kaksoset myös näkivät miten heidän äitinsä kiiruhti heidän isänsä luo huomatessaan tuon käden. Helen-äiti oli hieman shokissa olevan näköinen ja kun tamma alkoi kuumeisesti etsimään kentaurien joukosta loppuja perheenjäseniään, Nava hivuttautui automaattisesti kaksosensa selän taakse, jotta äiti ei näkisi koko Navahon kuntoa heti kättelyssä.