06-09-2020, 05:02 PM
//oho oli kyl aika tuurissaan taas toi :'D
Ihmissudet olivat alkaneet vähetä aukiolta, eikä metsän puolella näyttänyt käyvän enää liikettäkään. Susia oli jäljellä enää muutama kymmenen ja kentaureja oli kaksitoista. Heitä oli ollut kaksikymmentä ja ne sudet jotka olivat noilta kahdeksalta riistäneet hengen olivat vielä pystyssä. Yksi niistä taisteli Caernunnoksen ja Bolvangarin kanssa. Isällä näytti olevan vakavempiakin vammoja, mutta Bolvangar oli sitkeämpikin tapaus, joten tuo varmastikin selviäisi. Navahokin oli saanut joitakin naarmuja ja suurin osa oli niistä saatu aina keskittymisen herpaannuttua. Ayáttara oli siirtynyt kauemmas Navahon viereltä ja oli nyt taistelemassa Jinnungan luona. Miekkojensa kanssa taisteleva Jinnunga oli kaunista katseltavaa, mutta Navaho ei kauan sitä kerennyt ihastelemaan, kun isompikokoinen susi hyökkäsi kentauriorin selkään upottaen samalla kyntensä Navahon lihaan. Tuo oli erittäinkin kivuliasta ja Nava tunsi miten veri alkoi virrata selkää pitkin. Kentauri yritti rimpuilla irti ihmissuden kivuliaasta otteesta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Navaho oli juuri iskemässä sutta miekallaan, kun Caernunnos iski oman miekkansa suden selästä läpi niin, että terän pää näkyi pedon vatsasta. Peto oksensi verta Navahon selkään ja mätkähti maahan shokista uikuttaen. Siinä se ei kerennyt kovin kauaa uikuttaa, kun se jo vetäisi viimeiset henkäyksensä ja kuoli siihen paikkaan. Navaho nosti ärtyneen katseensa sudesta kaksoisveljeensä. "Olisin minä päässyt siitä eroon itsekin." Navaho tuhahti ja Caernunnos päätti sillä sekunnilla selvittää mikä tuota taas kiristi. "Mikä sinua taas vaivaa, Nava? Olet ollut tuollainen...mistä asti?" Kysyi vanhempi kaksonen nyt itsekin hieman tuohtuneena. Navaho mutristi kulmansa. "Siitä asti kun näin sinut ja Jinnungan yöllä metsässä. Kahdestaan. Viisi päivää SEN riidan jälkeen! Mitä te oikein teitte siellä?" Tuo kysyi katkerana.
Helen katsoi varsan osoittamaan suuntaan ja siellä oli kuin olikin tuo hohtava silmäinen kentauri joukkioineen. Helen ei tiennyt tulokkaiden ja Magorianin suunnitelmista, eihän hän ollut koskaan aiemmin edes nähnyt noita. Ei ennen Magorianin luolaan tuloa. "En ole varma. Saattavat viipyä täällä vain tämän yön tai pidempää. Magorian varmasti tiedottaa aamulla enemmän." Helen vastasi varsalle, joka oli vielä kumman eloisan oloinen näin myöhäisenä ajankohtana. Huomatessaan häntä tuijotettavan, tulokas hymyili heille takaisin. "Eivät kaikki ihmissudet ole pahoja. Ne vain unohtavat kaiken ihmisyytensä ollessaan täysikuun vallassa." Helen vastasi varsalle. Kun aukiolla käytävän taistelun äänet alkoivat koveta, kiehnäsi Thaeleira vielä enemmän Helenin kylkeen ja ilmoitti, että ei tulisi saamaan äänien takia unta. Helen oli aikeissa rauhoitella tätä, kun hohtosilmä saapui heidän luokseen. Lähempää Helen huomasi kentaurin olevan jotenkin pienikokoinen, Thaeleiraa ehkä päätä pidempi ja muutenkin aika ruipelon näköinen. "Olitko sinä niiden kahden isomman kentaurin mukana aiemmin?" Pieni kentauri kysyi varsalta uteliaana.
Ihmissudet olivat alkaneet vähetä aukiolta, eikä metsän puolella näyttänyt käyvän enää liikettäkään. Susia oli jäljellä enää muutama kymmenen ja kentaureja oli kaksitoista. Heitä oli ollut kaksikymmentä ja ne sudet jotka olivat noilta kahdeksalta riistäneet hengen olivat vielä pystyssä. Yksi niistä taisteli Caernunnoksen ja Bolvangarin kanssa. Isällä näytti olevan vakavempiakin vammoja, mutta Bolvangar oli sitkeämpikin tapaus, joten tuo varmastikin selviäisi. Navahokin oli saanut joitakin naarmuja ja suurin osa oli niistä saatu aina keskittymisen herpaannuttua. Ayáttara oli siirtynyt kauemmas Navahon viereltä ja oli nyt taistelemassa Jinnungan luona. Miekkojensa kanssa taisteleva Jinnunga oli kaunista katseltavaa, mutta Navaho ei kauan sitä kerennyt ihastelemaan, kun isompikokoinen susi hyökkäsi kentauriorin selkään upottaen samalla kyntensä Navahon lihaan. Tuo oli erittäinkin kivuliasta ja Nava tunsi miten veri alkoi virrata selkää pitkin. Kentauri yritti rimpuilla irti ihmissuden kivuliaasta otteesta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Navaho oli juuri iskemässä sutta miekallaan, kun Caernunnos iski oman miekkansa suden selästä läpi niin, että terän pää näkyi pedon vatsasta. Peto oksensi verta Navahon selkään ja mätkähti maahan shokista uikuttaen. Siinä se ei kerennyt kovin kauaa uikuttaa, kun se jo vetäisi viimeiset henkäyksensä ja kuoli siihen paikkaan. Navaho nosti ärtyneen katseensa sudesta kaksoisveljeensä. "Olisin minä päässyt siitä eroon itsekin." Navaho tuhahti ja Caernunnos päätti sillä sekunnilla selvittää mikä tuota taas kiristi. "Mikä sinua taas vaivaa, Nava? Olet ollut tuollainen...mistä asti?" Kysyi vanhempi kaksonen nyt itsekin hieman tuohtuneena. Navaho mutristi kulmansa. "Siitä asti kun näin sinut ja Jinnungan yöllä metsässä. Kahdestaan. Viisi päivää SEN riidan jälkeen! Mitä te oikein teitte siellä?" Tuo kysyi katkerana.
Helen katsoi varsan osoittamaan suuntaan ja siellä oli kuin olikin tuo hohtava silmäinen kentauri joukkioineen. Helen ei tiennyt tulokkaiden ja Magorianin suunnitelmista, eihän hän ollut koskaan aiemmin edes nähnyt noita. Ei ennen Magorianin luolaan tuloa. "En ole varma. Saattavat viipyä täällä vain tämän yön tai pidempää. Magorian varmasti tiedottaa aamulla enemmän." Helen vastasi varsalle, joka oli vielä kumman eloisan oloinen näin myöhäisenä ajankohtana. Huomatessaan häntä tuijotettavan, tulokas hymyili heille takaisin. "Eivät kaikki ihmissudet ole pahoja. Ne vain unohtavat kaiken ihmisyytensä ollessaan täysikuun vallassa." Helen vastasi varsalle. Kun aukiolla käytävän taistelun äänet alkoivat koveta, kiehnäsi Thaeleira vielä enemmän Helenin kylkeen ja ilmoitti, että ei tulisi saamaan äänien takia unta. Helen oli aikeissa rauhoitella tätä, kun hohtosilmä saapui heidän luokseen. Lähempää Helen huomasi kentaurin olevan jotenkin pienikokoinen, Thaeleiraa ehkä päätä pidempi ja muutenkin aika ruipelon näköinen. "Olitko sinä niiden kahden isomman kentaurin mukana aiemmin?" Pieni kentauri kysyi varsalta uteliaana.
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××