Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Navaho katsahti takaisin taistelutantereelle Thaeleiran paon jälkeen ja repäisi miekkansa esiin ihmislantion sivulle sidotusta tupesta. Miekassa oli vielä verisiä jälkiä edellistä Navahon uhrista ja tuo toivoikin, että miekka olisi vielä tarpeeksi terävä kestämään tulevan taistelun sekä tylsyttävän lihan ja luun koetokset. Äkkiä Navaho laukkasi muiden lauman sotureiden luokse. Luisevia ihmissuden ryökäleitä näytti olevan yli kaksikymmentä aukiolla, mutta niitä saattoi olla vielä enemmän metsän peitossa, väijymässä tilaisuutta hyökätä ja saada helppo, herpaantunut uhri. Nava näki miten kaikki muut laumalaiset alkoivat jo sivaltamaan petoja naarmuille ja Navahon perheenjäsenetkin näyttivät pärjäävän ihan hyvin. Nuorempi kaksosista ajautui siskonsa vierelle taistelemaan. "Navaho!" Ayáttara huudahti nähdessään veljensä, muuttaen ääntään puolessa välissä iloisesti yllättyneestä ärtyneeksi, sillä Navaho iski Ayáttaran edestä suden hengiltä. "Tuo oli minun!" Tamma huomautti veljelleen. "En minä siinä sinun nimeäsi nähnyt." Navaho mutisi pyörittäen silmiään. Ayáttara tuhahti ja iski nyt puolestaan suden Navahon puolelta. "Tasapeli!" Ayáttara totesi ja Navaho päätti olla sanomatta vastaan sen enempää tuon kiusoittelulle.

Teherainin uninen nykiminen sai aikaan hilpeyttä Helenissä. Varsalla oli aina ollut poikkeuksellisen hyvät unenlahjat ja nyt kun tuo pystyi näemmä nukkumaan jopa sotimisen yli oli Helen hieman vaikuttunut. Thaeleira oli nyt hieman rauhoittuneempi aiemmasta, tuijotuksen aikaansaamasta shokistaan ja pyysi anteeksi kasvattivanhempiaan huolestuttanutta karkailuaan. Helen hymyili melankolisesti varsan lupaukselle olla tekemättä niin enää uudempaa kertaa. "Saat kyllä anteeksi, mutta luulen, ettei heitä enää tulla näkemään." Vastasi tamma varsan kysymykseen vanhempiensa haamuista. "He kuolivat eikä mikään voi tuoda kuolleita aidosti takaisin, ei vaikka miten toivoisi." Tamma huokaisi surullisena. Helen oli kokenut tuon kivun itsekin, monen monituista kertaa, ensin vanhempiensa ja jälkeenpäin varsojensa takia. Mutta ajan kanssa sekä Bolvangarin ja elossa olevien varsojensa tukemana, Helen jätti menetykset taakseen, heidän muistoaan kuitenkaan kokonaan unohtamatta. Kun Thaeleira myönsi näkevänsä Helenin ja Bolvangarin oikeina vanhempinaan, oli Helen syvästi liikuttunut ja halasi varsaansa yhtä tiukasti takaisin.

Tiny kuuli sen sekunnin kun taistelu ihmissusien kanssa alkoi ja käpertyi lähemmäs tutumpien kentaurien puoleen. Nuo olivat löytäneet Tinyn hortoilemassa itsekseen lähellä Kiellettyä metsää, jonne hänet oli määrätty. Siellä hän oli empinyt muutaman tovin kunnes kolme vanhempaa kentauria oli osunut tuon kohdalle. He olivat ensin tuijottaneet Tinyn hohtavia silmiä epävarmoina, mutta kuitenkin kysyneet oliko pieni kentauri avun tarpeessa. Kun Tiny tajusi, että noiden tavoite oli jokseenkin sama kuin tuolla itsellään, Tiny lyöttäytyi kentauripoppoon matkaan. Noin kaksi päivää he olivat pyörineet Kielletyssä metsässä, etsien alueen kentaureja. Tinylle myös selvisi, ettei kukaan heistä, Tiny mukaanlukien, ollut eläessään edes koskenut miekkaan ja he olivat siis aivan puolustuskyvyttömiä. Kuitenkin porukan onneksi eivät he vielä olleet törmänneet muihin Kielletyn metsän asukkeihin ja kun ihmissusia lopulta alkoi ilmaantua lähimaastoon oli Tiny ohjannut muut pois niiden tieltä. Susia vältellessään he olivat äkkiä, ja onnenkantamoisena, törmänneet alueen kentaureihin. Tai Tiny ainakin törmäsi. Kentaureja oli ollut kaksi isompaa oria ja yksi pienempi varsa. Oliko varsa jommankumman heistä, sitä ei Tiny tietenkään tiennyt, eikä hän kerennyt tarpeeksi kauaa noiden ulkonäköjä vertailemaan. Tosin hän oli huomannut orien näyttävän melko paljon toisiltaan. Ehkä he olivat veljeksiä tai jopa kaksoset? Nyt Magorianin luolassa ollessaan Tiny kuitenkin tunnisti varsan. Tuo oli käpertyneenä hyvinkin sievän tamman viereen, joka varmaankin oli tuon äiti. Tamman hymy toi mieleen toisen isommista kentaurioreista ja Tiny tajusi, että tamma oli luultavasti jotain sukua noille. Ehkä sisko, sillä tamma näytti niin nuorelta.