27-08-2020, 11:15 PM
Susien hyökättyä lopulta aukiolle, alkoi hirvittävä mekkala kun kaikki soturi- ja vartijakentaurit lähtivät puolustautumaan Magorianin johdolla. Ennenkuin Navaho kerkesi edes katsoa noihin päin, Thaeleira liukeni jälleen paikalta, melkein yhtä vikkelästi kuin Navaho oli varsana tehnyt aina, jos uskoi saavansa satikutia milloin mistäkin kolttosestaan. Ensin oli Navaho lähdössä tuon perään tietämättä mihin varsa oli matkalla, mutta kun kentauri huomasi tytön vain juoksevan turvaan antoi Navaho tuon mennä. Nyt olisi aika keskittyä puolustamaan kylää ja heikompia. Ja toivoa, että suurin osa heistä kestäisi aamuun.
Helen huokaisi syvästi helpotuksesta nähdessään Thaeleiran syöksähtävän luolaan, jonne tamma ja Teherain olivat jo asettuneet makuulle monen muun kentaurin tavoin. Helen oli myös huomannut muutaman uuden, vielä ehkä laumaan kuulumattoman kentaurin luolan nurkassa. Miten he olivat tänne päätyneet, sitä ei tamma tiennyt tarkkaan, mutta epäili ihmissusien liittyvän jotenkin asiaan. Yhdellä niistä oli sähkönsinisenä hohtavat silmät ja ne näkyivät luolassa epätavallisen selvästi, jos tuo katsoi heihin päin. Helen kuuli ihmissusien ulvonnan ja tiesi, että nuo olivat nyt aukiolla. Tamma toivoi syvästi, että näkisi vielä loputkin neljä rakkaintaan hengissä tuon taistelun jäljiltä. Kentauritamma tunsi Thaeleiran pelokkaana kyljessään ja kun tuo avasi suunsa Helenin hyvin tietämästä sopimuksesta oli hän hieman huolissaan tuon kertomuksesta. Bane ei ollut enää sama kuin sillon sopimuksen teon aikaan. Tuosta oli selvästi tullut... Helen ei osannut sanoa mikä, mutta jokin tuossa sai Heleninkin selkäpiin karmimaan. Tamma ymmärsi kyllä hyvin Thaeleiran huolen. "Ei sinun ole, uskoisin. Voisimme huomenna kysyä asiaa lauman vanhimmalta ja Magorianilta. Ehkä sen voisi vielä purkaa..." Helen tuumi ja silitti hellästi Thaeleiran peuraselkää. Teherain liikahti Helenin toisella puolella muutaman kerran ja Helen tiesi, että tuo oli nyt vaipunut sikeään uneen.
//edit 29.8. 21:35 Hupsis korjasin sen ny eli siis peuraselkä
Helen huokaisi syvästi helpotuksesta nähdessään Thaeleiran syöksähtävän luolaan, jonne tamma ja Teherain olivat jo asettuneet makuulle monen muun kentaurin tavoin. Helen oli myös huomannut muutaman uuden, vielä ehkä laumaan kuulumattoman kentaurin luolan nurkassa. Miten he olivat tänne päätyneet, sitä ei tamma tiennyt tarkkaan, mutta epäili ihmissusien liittyvän jotenkin asiaan. Yhdellä niistä oli sähkönsinisenä hohtavat silmät ja ne näkyivät luolassa epätavallisen selvästi, jos tuo katsoi heihin päin. Helen kuuli ihmissusien ulvonnan ja tiesi, että nuo olivat nyt aukiolla. Tamma toivoi syvästi, että näkisi vielä loputkin neljä rakkaintaan hengissä tuon taistelun jäljiltä. Kentauritamma tunsi Thaeleiran pelokkaana kyljessään ja kun tuo avasi suunsa Helenin hyvin tietämästä sopimuksesta oli hän hieman huolissaan tuon kertomuksesta. Bane ei ollut enää sama kuin sillon sopimuksen teon aikaan. Tuosta oli selvästi tullut... Helen ei osannut sanoa mikä, mutta jokin tuossa sai Heleninkin selkäpiin karmimaan. Tamma ymmärsi kyllä hyvin Thaeleiran huolen. "Ei sinun ole, uskoisin. Voisimme huomenna kysyä asiaa lauman vanhimmalta ja Magorianilta. Ehkä sen voisi vielä purkaa..." Helen tuumi ja silitti hellästi Thaeleiran peuraselkää. Teherain liikahti Helenin toisella puolella muutaman kerran ja Helen tiesi, että tuo oli nyt vaipunut sikeään uneen.
//edit 29.8. 21:35 Hupsis korjasin sen ny eli siis peuraselkä
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××