Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Thaeleira halasi vielä kerran Bolvangarille hyvästit, jonka jälkeen varsa tarrasi kiinni Navahon käteen ja he lähtivät Magorianin luolaa kohti. Joskus pienempänä Navaho oli aina ihmetellyt miksi juuri Magorianin luola oli aina se turvapaikka, jos kylä oli uhattuna. Bolvangar oli silloin selittänyt, että luolan edessä oleva puro peitti jäljet parhaiten. Luola oli myös tarpeeksi iso sekä sen oviaukko oli helposti naamioitavissa. Heikompien laumalaisten puolustaminen oli myös helpompaa, jos ne olisivat kaikki samassa paikassa.
Nyt Nava ja Thaeleira ohittivat muutaman soturikentaurin ja Nava huomasi sattumalta yhden sotureista tuijottavan Thaeleiraa tutkivasti. Tarkemmin sanottuna, soturi oli Bane ja tämä tieto saattoi hieman selventää tuon tuimaa tuijotusta Thaeleiraan. Olivathan he vielä ainakin Navahon tietojen mukaan sovitut toisilleen. Eikä Navaho haluaisi sekaantua koko soppaan, etenkään kun kyse oli Banestä, josta oikein kukaan Navahon lähipiiristä ei pitänyt. Kun he kulkivat noiden ohitse oli Thaeleira selvästi hämmentynyt ja kysyi syytä aikuisen orin tuijotukseen. "Se on sinulle vähän sama kuin minä olen Jinnungalle. Vähän; minun ja Jinnungan juttu ei ole sovittu." Kertoi Navaho sen mitä asiasta tiesi pienemmälle, joka oli edelleen kiinni tuon kädessä. "Sikäli mikäli muistan, se oli oikean isäsi idea." Navaho lisäsi vielä ja jatkoi matkaa kohti Magorianin luolaa. Sitten kuuluivat ihmissusien ärjynät ja nuo vihonviimeiset otukset rämpivät metsästä kentaurien aukiolle.