Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Hieman vaivautuneena varsan...kehuista -Vai oliko se vain tapahtumien kertomista ilman sen kummempia taka-ajatuksia? Siinä tapauksessa Thaeleira ei ehkä olisi näyttänyt niin ihailevalta?- Navaho hymähti tuolle ja vaivautui vielä enemmän nähdessään myös äitinsä hymyävän Navaholle ylpeänä pojastaan. "Kiirehtikää! Sudet eivät voi enää olla kaukana." Navaho kehotti, kun Thae alkoi vetämään äitiä Magorianin luolaan. Navaho huomasi myös pikkuveljensä äidin vieressä ja tuo oli melkein nuupahtaa pystyyn väsymyksestä. Helen naurahti ja suoristi varsan äkkiä, jottei tuo kaatuisi. "Pääset kohta takaisin nukkumaan." Helen sanoi hellästi ja samassa Thaeleira oli luikahtanut vastakkaiseen suuntaan. "Hei!" Navaho huudahti varsan perään, miettien että mihin tuo nyt oli karkaamassa. Helpotuksekseen Nava ja myös Helen huomasivat varsan menneen vain Bolvangarin ja muiden luo. Navaho kääntyi äidin ja veljen puoleen. "Menkää te jo. Tuon Thaenkin kohta perässä." Helen nyökkäsi ja jatkoi varsansa kanssa matkaa Magorianin luolalle, johon moni muukin syyn jos toisenkin takia taistelukyvytön oli suuntaamassa. Nava kääntyi kohti Thaeleiraa ja muita, jotta voisi hakea varsan takaisin Helenin luokse. Kävellessään noiden suuntaan Navaho huomasi Caernunnosin seisovan lähellä Jinnungaa. Normaalisti, ei näkymä olisi Navaa hetkauttanut, mutta nyt se toi kentaurin mieleen vain epäilyksen. Paria yötä aiemmin Navaho oli nimittäin nähnyt nuo kaksi makoilemassa lähekkäin kauempana lauman aukiolta, metsässä puhumassa ties mistä ja nyt kun Nava ja Jinnunga olivat vältelleet toisiaan viikon päivät, noiden kahden läheisyys sai Navahon tuntemaan jotain, mitä hän itsekään ei halunnut myöntää tuntevansa.

Caernunnos halasi Thaeleiraa takaisin, kun tuo oli juossut heidän luokseen halaamaan hyvästit. Ayáttara oli kerennyt lähtemään ennenkuin varsa oli kerennyt tuota halaamaan, mutta Jinnunga oli Bolvangarin kanssa paikalla. Kun Jinnunga oli halauksen jälkeen vakuuttanut Thaeleiralle, että kyllä, he kaikki tulisivat selviämään taistosta ehjin nahoin ja ettei pikkuvarsan tarvitsisi olla ollenkaan huolissaan, Caern huomasi Navahon astelemassa heitä kohti normaalia ärtyneemmän näköisenä. Miksi, sitä ei Caern tarkkaan tiennyt, mutta kun vanhempi kaksosista astui hämillään askeleen kauemmas muista ja samalla Jinnungasta, Navahon katse pehmentyi. Mikäköhän sillä taas on? Caern mutristi kulmiaan Navaholle kysyvästi, kun tämä saapui heidän luokseen, muttei saanut tuolta minkäänlaista vastausta. "Thae, äiti odottaa luolassa ja sinun olisi parempi kiirehtiä." Navaho sanoi varsalle, jättäen kaksosensa täysin huomiotta. Koko päivä ja yö oli Navan mielestä ollut pelkkää harmia ja kentauri alkoi eittämättä Teherainin tavoin olla unen tarpeessa, mikäli tuon ärtyisyys olisi merkkinä mistään. Mutta nukkuminen ei ollut nyt mahdollista, koska ihmissusien uhka ja niiltä puolustautuminen oli heidän kaikkien harteillaan.