20-08-2020, 09:22 PM
Thaeleira hymyili jo hieman enemmän Caernunnokselle, onneksi tämä oli hänen isoveljenä. Hän tönäisi tuota hymyillen vähän takaisin ja oli juuri lähdössä tämän kanssa kohti kotipesää, kun se veretseisauttava ulvonta kuului uudestaan ja hänen jalkansa löivät lukkoon siltä seisomalta. "Ne... ne tulee", tyttö sanoi kauhistuneella äänellä, mutta ennen kuin hän ehti edes tajuta Navahon käskyä, hän huomasi jo juoksevansa kohti kotia Caernunnoksen kanssa. "Caern. Anna minulle anteeksi, se on minun syytä", tyttö sanoi itkuisella äänellä ja kun he tulivat kotiluolalle, tyttö laukkasi täyttä vauhtia sisään. "Isi, äiti, antakaa minulle anteeksi. Ja nyt ne sudet hyökkää, minun takia", Thaeleira itki, syöksähtäessään kasvattiäitinsä syliin turvaan. "Minä en tarkoittanut. Minä lupaan etten enää yritä etsiä niitä. Te olette minun ihkaoikeat isi ja äiti", Thaeleira sanoi itkuisesti ja katsoi sitten vanhempiaan silmiin, kyyneleet valuivat hänen poskilleen noroina.