Etsintöjä täydessä kuussa

[Thaeleira]

"Minä en kertonut kenellekään, kun tämä on niin outoa. Huomasin sen kissan pennun ja minua niin suretti sen huono vointi, se vaan vikisi ja oli ihan haavoilla ja sitten kun itkien pidin sitä sylissäni, se parani", Thaeleira kertoi hämmentyneenä Caernunnokselle. Vanha-Polope, joka tiedettiin olleen nuorena, hyvin voimakas parantaja ja jonka taidot vieläkin olivat suuressa arvossa, oli opettanut Thaeleiralle parantajan taitoja, kun tämä oli huomannut tytössä sellaista voimaa. Hän ei ollut vain tehnyt sitä muiden silmien edessä, koska hän ei halunnut Thaeleiran joutuvan silmätikuksi, koska tämän voimat olivat tavallista suuremmat, kuin mitä tytön ikäisillä varsoilla oli. "Polope-täti, on auttanut ymmärtämään näitä voimia, mutta hän ei halunnut lauman edessä minun olevan näiden kanssa, koska ne ovat kuulemma isommat, mitä kuuluisi", Thae kertoi isoveljelleen, hänestä tuntui että hän oli erityislaatuinen ja että hän ei sovi muiden joukkoon senkään takia.

Navahon negatiiviselta tuntuva asenne, oli voimakas ollut aina Thaeleiran läsnäollessa ja se sai hänet tuntemaan vain epätoivotummaksi. Onneksi Caern oli kivampi. Vaikka Navahon asenne oli paljon muuttunut positiivisemmaksi, silti Thaeleirasta tuntui, ettei hän kelvannut isoveljelle. "Joo, minä rakastan tähtiä", Thaeleira sanoi ja hänen silmänsä alkoivat tuikkia innosta. "Ne on ihania", hän sanoi ja puristi haltioituneena käsiään yhteen.