Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Caernunnos kuunteli kiinnostuneena Thaeleiran tarinaa tuon voimista. Oli epätavanomaista, että joku oppisi taidon vain muutaman kerran jälkeen ja näinkin hyvin. Ellei Thaeleiralla sitten ollut jo opettajaa, josta Caernunnoksella ei ollut tietoa. Ehkä Ronan tai joku lauman tammoista? Jinnunga ei ollut puhunut opettavansa ketään parantamisen saloissa ja Navahon kauttakin hän varmasti olisi jo kuullut asiasta. Tarkemmin ajateltuna, Caern olisi varmasti kuullut Thaen taidoista äidiltään. Ehkä tuo ei ollut kertonut vielä kellekkään? Thaeleiran nykyinen opettaja Homysios ei Caernunnosin tietojen mukaan opettanut parantamista.

Caern nyökkäsi hymisten varsalle, kun tuo epävarmana kysyi taitojensa hyödyllisyyttä. Parantamisen kyky oli arvokkampi kuin kukaan laumasta osasikaan sitä arvostaa. Tarpeeksi vahvat parantajat osasivat jopa parantaa kuoleman kielissä olevia. Sellaista tosin ei Caernunnosin kylässä vielä ollut. Jos olisi, äiti ei olisi menettänyt niin montaa varsaa... Caernunnos pudisti päätään ja keskittyi taas Thaeleiraan, joka katsoi nyt Navahoon päin. Vanhempi kaksosista huokaisi ja taputti varsaa päälaelle. "Tuskinpa. Se vaan ei tykkää stressistä ja kun perhe on uhattuna se pitää siitä vielä vähemmän. Ei hyvä yhdistelmä Navalle." Caern naurahti ja pudisti päätään. Kentauri ymmärsi, jos varsa piti Navahoa uhkaavana ja aggressiivisena. Sellainen tuo oli ollut useimmiten aina Thaeleiran seurassa, mutta viime vuosina Caernunnoksen veli oli hieman rauhoittunut Thaeleiraa kohtaan ja näki tuon enemmän perheenjäsenenään. Ehkä Thaeleira tuntisi olonsa myös paremmaksi, jos hän ja Navaho löytäisivät jotain yhteistä mistä keskustella. "Hei, sinähän pidät tähdistä, etkö?" Caernunnos kysyi saadessaan idean, joka voisi toimia.