Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Kun Caernunnos sai ensimmäisen osuman suteen, kaksoset vilkaisivat toisiaan ja toimintasuunnitelma oli keskusteltu läpi sen enempiä puhumatta. Caern kiinnittäisi susien huomion ja Navaho nappaisi Thaeleiran mukaansa. Nava nyökkäsi ja kääntyi Thaeleiran puoleen. Tyttö oli miltei toimintakyvytön, mutta silti vaistot olivat vahvat ja varsa yritti pakoon täristen kauhusta. "Thae!" Navaho huudahti ja juoksi tuon luokse nähdessään yhden suden vielä keskittyvän Thaeleiraan. Vaikka varsa oli ollut oikea maanvaiva Navahon ollessa vielä kahdenkymmenenviiden ikävuoden paremmalla puolella, oli Nava kuitenkin kiintynyt tyttöön jo sen verran, että tuon menetys ihmissusille olisi kamalaa. Osuessaan suden kohdalle, Navaho nosti miekkansa ja silpoi suteen syvän viillon lantiosta lapaluuhun. Otus ulvati kivusta ja luikki syvemmälle täydenkuun valaisemaan metsään, josta pian kuului monen muun suden ulvontaa. Vaikka ihmissuden retku tuskin selviäisi verta tihkuvasta viillostaan, oli niitä siltikin useampi kipale odottamassa jossain kauempana ja jos ne osuisivat kohdalle vielä kentaurien ollessa kahden muun ihmissuden kimpussa, ei siitä hyvä seuraisi. Adrenaliiniryöpyn avuin Nava nosti Thaeleiran selkäänsä ja huusi Caernin huomiota. "Caern! Niitä on lisää! Lähdetään!"