Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Navaho ja Caernunnos olivat iltasella heittelemässä puukalikoita lauman kokkoon, jotta se pysyisi vielä muutaman tunnin kirkkana valontuojana. Kylässä oli vielä muutama kentauri hereillä vahtivuorossa olevien vartijakentaurien lisäksi ja niin tuon hiljaisuuden saattelemana kaksoset olivat vaipuneet omiin ajatuksiinsa. Hiljaisuuden kuitenkin rikkoi heidän isänsä ääni, joka hieman huolestuneena kysyi heiltä: "Luulin, että Thaeleira olisi täällä? Hänen pitäisi olla jo nukkumassa, mutta äitinne sanoi ettei koko varsaa löydy mistään." Navaho katsahti ihmettelevästi Caernunnokseen päin, joka puolestaan näytti nyt yhtä huolestuneelta kuin heidän isänsä. "Missä se sitten on?" Caernunnos kysyi ja Navaho näki miten isän huoli vain syveni tuon kasvoissa. "Äitinne ei voi kovin hyvin ja vaikka tiedän mihin Thaeleira on luultavasti mennyt, en voi lähteä hänen peräänsä ja jättää Heleniä yksin. Teherain on jo nukkumassa ja Ayáttara vaatii että vahdin äitiänne yön yli." Bolvangar huokaisi ja Caernunnos ehdotti, että hän ja Nava olisivat jääneet vahtimaan äitiään. Bolvangar pudisti päätään ja oli sitä mieltä ettei se olisi kaksosten homma. Kaksoset katsoivat toisiinsa ja hyväksyivät, että heidän olisi nyt lähdettävä etsimään Thaeleiraa mistä ikinä Bolvangar uskoi varsan läytyvänkään. "Järven rannalla, kilometri täältä pohjoiseen näimme Thaeleiran kanssa vanhan johtajan aaveen tammoineen muutama kuu sitten. Oletan että se varsa on kielloista huolimatta lähtenyt etsimään vanhempiaan." Kaksosten isä selitti ja lisäsi huokaisten: "Ottakaa miekkanne mukaan. Thaeleiran mielestä oli hyvä idea lähteä etsimään heitä täydenkuun yönä." Navaho tuhahti naurahtaen ja Caernunnos töytäisi tätä kylkeen etukaviollaan. Bolvangar pudisti päätään ja tuuppasi kaksoset matkaan. "Ja Navaho, yritä olla joutumatta eksyksiin sinäkin." Nyt Caernunnosin oli vuorostaan virnistettävä ja Navaho läimäisi tätä takaraivoon. Lopulta kaksoset nyökkäsivät isälleen ja lähtivät noutamaan miekkojaan.

Ennen lähtöään he halusivat vielä nähdä äitinsäkin ja niinpä nuo astelivat vanhempiensa luolaan, nyt miekat mukanaan, ja näkivät melankolisen näköisen Helenin lämmittelemässä makuullaan pienen nuotion ääressä luolan keskellä Bolvangarin vieressä, makuullaan tuokin. Teherain tuhisi kauempana nuotiosta hirventaljoihin kääriytyneenä. Helen katsahti heihin ja nousi ylös Bolvangarin auttaessa tuota enemmän tai vähemmän. Haikeana Caernunnos hymyili Helenille ja halasi tuota. "Ei huolta, äiti, me tuodaan kyllä Thaeleira takaisin." Helen naurahti hymyillen ja vastasi: "Älkää näyttäkö noin apeilta, Thaeleira löytyy kyllä ja minusta teidän ei tarvitse huolehtia!" Helen toppuutteli kaksosia ja passitti Navahon hyvästelyn jälkeen nuo seikkailulleen. "Thaeleiran olisi parempi löytyä, en usko että äiti kestää enää yhtäkään menetettyä varsaa." Navaho sanoi kun he olivat jo hyvän etäisyyden päässä kotiluolasta. Caernunnos hymähti, ollen samaa mieltä Navahon kanssa. Vain pari päivää aiemmin oli Helen joutunut taas luopumaan yhdestä varsasta ja vaikka kaksosten vanhemmat olivat aina halunneet suuren varsakatraan, alkoi Helen olemaan jo hieman liian vanha kantamaan enää uutta varsaa. Kaksoset tiesivät myös, että vaikka Helen vaikuttaisi ulkoisesti normaalilta, oli varsojen menettäminen kerta toisensa jälkeen ollut iso kolaus tamman terveydelle. Ehkä ei niinkään fyysiselle, mutta henkiselle terveydelle, eikä Bolvangarkaan ollut sen paremassa kunnossa. Navaho oli ollut jo teininä sitä mieltä, ettei hankkisi ainuttakaan varsaa, jos se aiheuttaisi kantavalle tammalle yhtä paljon kipua ja murhetta niinkuin tuon äidille oli aiheutunut. Vielä vähemmän hän halusi varsaa nyt, kun tuo kantava tamma tulisi olemaan Navahon rakas Jinnunga.

Pian kaksoset olivat jo ohittaneet kylän aukean rajat ja suuntasivat pohjoiseen. Puolen tunnin kävelyn ja ahkeran jäljityksen jälkeen Caern höristi korviaan ja kääntyi Navahon puoleen. "Kuulitko tuon?" Ääni kuului uudemman kerran ja ehkä selvemminkin nyt kun nuo kuuntelivat tarkemmin. "Thaeleira!" Navaho kuiskasi ja saman tien Caernunnosin naama valahti valkoiseksi kun tuo sai sanoistakin enemmän selvää. Molemmat tajusivat kahdeksanvuotiaan huutavan apua. "Nyt äkkiä!" Caernunnos huudahti ottaen miekkansa huotrastaan ja alkoi ravaamaan ääniä kohti. Navaho seurasi perässä ja toivoi että he ehtisivät paikalle ajoissa. Kohta he tulivatkin aukiolle jolla oli heidän kauhukseen kolmin kappalein ihmissusia ja kaiken tuon keskellä oli Thaeleira pelosta kankeana. "Thaeleira!" Caernunnos huusi ja lähti rynnimään kohti ihmissusia Navaho perässään.