19-03-2016, 05:00 AM
Hymyillen tyytyväisenä, Dena otti taskustaan kynän ja paperia, johon kirjoitti nimensä ja puhelinumeronsa. "Odotan soittoasi", Dena sanoi, ojentaessaan lappua miehelle, sormet hieman koskettivat, tuskin huomattavasti.
Kun Stephen riensi portaita alas ideansa kanssa, Dumo vastasi, ettei pysty siihen ja Jacobkin totesi, että sellaiset ideat Stephen saisi unohtaa heti.
Kun Stephen katsoi pettyneenä Denaa tyttö, katsoi poikaa lempeästi silmiin: "Valittettavasti, mun pitää käydäntyöpaikalla ruokkimassa eläimet." Sitten Dena katsoi pohtien poikaa ja vilkaisi tuon isää ja siirsi katseensa takaisin poikaan. "Kuule, tehän voisitte, sitten kun siskosi on parantanut ja jos isällesi sopii, niin tulla joku päivä Ihmeiden eläintarhaan, Viistokujalle", Dena sanoi hymyillen ja lisäsi: "Meillä on siellä minun jalostamani, lemmikkikäärmelaji, joka on siitä erikoinen. Että se ei sihise, vaan haukkuu niinkuin koira. Tietenkin loitsun takia."
Kun Stephen riensi portaita alas ideansa kanssa, Dumo vastasi, ettei pysty siihen ja Jacobkin totesi, että sellaiset ideat Stephen saisi unohtaa heti.
Kun Stephen katsoi pettyneenä Denaa tyttö, katsoi poikaa lempeästi silmiin: "Valittettavasti, mun pitää käydäntyöpaikalla ruokkimassa eläimet." Sitten Dena katsoi pohtien poikaa ja vilkaisi tuon isää ja siirsi katseensa takaisin poikaan. "Kuule, tehän voisitte, sitten kun siskosi on parantanut ja jos isällesi sopii, niin tulla joku päivä Ihmeiden eläintarhaan, Viistokujalle", Dena sanoi hymyillen ja lisäsi: "Meillä on siellä minun jalostamani, lemmikkikäärmelaji, joka on siitä erikoinen. Että se ei sihise, vaan haukkuu niinkuin koira. Tietenkin loitsun takia."