Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Jacob King]

"Selvä se," Jacob kommentoi, kätellessään Denaa, ja katsahti sitten kelloa joka näytti muutamaa minuuttia yli yhtätoista.
"Ei teistä mitään vaivaa ole, mutta taita lounasaika lähestyä joten kohta pitää alkaa miettiä mitä noille kahdelle saisi syötettyä," mies totesi pienen hymyn kera. Jos nyt ensin saisi jotenkin Stepheninkn asettumaan jottei tarvitsisi vähän väliä juosta keittiöstä tarkistamaan että kaikki oli kunnossa.
No, ehkä viikarin voisi istuttaa tv:n ääreen katsomaan jotain videota tai pelaamaan Commodore 64-pelejä. Ne tehosivat yleensä melko pitkään rauhoittavasti.

"Saisinko puhelinnumerosi, niin voin soittaa sinulle kun olen keskustellut perheeni kanssa siitä Azkaban-vierailupyynnöstäsi?" mies sitten kysyi astellessaan sisäeteisen puolelle, katse Denassa.
"Soittaisin joulunpyhien jälkeen, välipäivinä."

Samassa Stephen kolisi taas vauhdilla portaita alas.
"Dumo, hei, muuta itsellesi siivet ja kokeile nousta lentoon vaikka meidän katolta!" poika hihkui hypähdellessään eteiseen. Hän oli jo unohtanut ettei Dumo osannut toimia kuin eläin, eikä innoissaan yhtään katsonut keitä muita oli paikalla.
"Ja tuollaiset kokeilut jätät sitten täysin mielestäsi," Jacob kommentoi välittömästi, hyvin ankaraan sävyyn, katsahtaen alas poikaan.
"Uh...Anteeksi," Stephen totesi hieman nolona, vetäen kätensä selkänsä taakse ja katsahti lammasmaisen hymyn kera ylös isäänsä.
"Mutta kun Dumon taito on tosi mahtava!" hän lisäsi kääntäen ihailevaksi muuttuvan katseensa vanhempaan poikaan.
"Ehkä, mutta vieraamme ovat lähdössä nyt," Jacob totesi lempeämmin ja pörrötti vekaran sekaista tukkaa.
"Nyt jo?" poika sanoi pettyneenä ja katsoi Denaa.