Viileää viimaa, lämpimässä hengessä

[Jacob King]

Noin viisitoista minuuttia Kingien yläkerrassa oli vilkasta, kun Stephen ahersi vesilätäkön parissa ja Jacob yritti saada Freyan pukemaan ylleen paksummin kuin tämä olisi tahtonut. Tyttö heittäytyi epätavallisen hankalaksi, väittäen että oli yhtäkkiä kamalan kuuma ja väsy ja ties mitä. Mikä tietenkin sai Jacobin vain huolestumaan lisää, että kuume olisi alkanut tosissaan nousta.
Lopulta Freyan lattia oli suhteellisen kuiva, kylpyhuoneen lattialla iso kasa märkiä pyyhkeitä ja liinoja, ja Stephen istumassa vähemmän energisenä kylpyhuoneen oven vieressä, selkä seinää vasten, jalat ojennettuna ja ajatuksiinsa vaipuneena. Ja Freya saatu kohtuullisen lämpimästi puettua ja takaisin vällyjen alle.
”Kiitos, Stephen. Teit hienoa työtä!” Jacob kehui kannustavaan sävyyn, huomattuaan pojan saaneen urakan hoidettua.
”Hakisitko vielä siskollesi lisää konvehteja?” hän pyysi, kun Freya ilmoitti että sitten olisi tyytyväinen ja yrittäisi jopa nukkua.
”Okei," poika tokaisi, vaikka alkoikin tuntea olonsa palvelijaksi vaikka toki kiitokset ja kehut häntä ilahduttivat. Mutta toisaalta hän halusi ilahduttaa siskoaan äskeisen kohtauksen jälkeen joka oli osittain hänen syytään.
Pojan kadottua alakertaan, Jacob suukotti tyttärensä otsaa ja käski pysymään vuoteessa. Kehotti jälleen kutsumaan jos tarvitsisi jotain, ja siirtyi sitten itsekin alakertaan.

”Onko kaikki hyvin?” mies tiedusteli vierailta, saapuessaan olohuoneeseen, josta Stephen juuri kipitti takaisin päin iso kasa konvehteja kupissa jonka hän oli muodostanut pienillä käsillään, ja suuntasi puolijuoksua yläkertaan.